Yhteistoiminnallinen hallinta
Yhteistoiminnallinen hallinta tarkoittaa yhteiskunnallisen päätöksenteon ja suunnittelun prosesseja ja muotoja, jotka perustuvat tavoitteelliseen yhteistyöhön ja vuoropuheluun julkisen sektorin, kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin toimijoiden välillä.[1] Yhteistoiminnallisen hallinnan erilaiset mallit ovat kehittyneet vastauksina monimutkaisiin yhteiskunnallisiin ja ekologisiin haasteisiin, joissa toimijoita on lukuisia, vaikutukset ovat monitahoisia ja ratkaisuihin tarvitaan erilaisia resursseja sekä laajaa tietopohjaa. Yhdelläkään toimijalla ei yksinään ole tämänkaltaisten ongelmien ratkaisuun vaadittavia tietoja, työkaluja, resursseja tai arvovaltaa.[2]
Yhteistoiminnallinen hallinta sopii päätösten valmisteluun, tekemiseen ja toimeenpanoon tilanteissa, joissa ongelman ratkaiseminen vaatii toimijoilta yhteistyötä ja sitoutumista[3]. Yhteistoiminnallisissa prosesseissa pyritään maksimoimaan kaikille osapuolille koituvat hyödyt ja minimoimaan haitat. Yhteistoiminnallisen hallinnan prosessit ovat luonteeltaan tavoitteellisia ja neuvottelevia – eivät pelkkää keskustelua tai ohutta “osallistamista”. [3]
Yhteistoiminnan periaatteita:
- Pohjautuu ongelmatilanteen analyysiin
- Tuo yhteen monia osapuolia ja risteäviä tavoitteita
- Toteutuu vaiheittain etenevässä yhteistyössä
- Hyödyntää fasilitointia erityisesti ristiriitaisissa kysymyksissä
- Perustuu neuvottelevaan ongelmanratkaisuun
- Tähtää konkreettiseen lopputulokseen
- Helpottaa monenvälistä toimeenpanoa.[3]
Yhteistoiminnallisen hallinnan yhteydessä voidaan tarkastella kapasiteetteja, joita yksilöillä, organisaatioilla, osapuolten välillä ja järjestelmällä on yhteistoimintaan[4]. Esimerkiksi yksilön tasolla yteistoiminnan kapasiteetti tarkoittaa, että yksilöllä on hallussaan yhteistoiminnan kannalta olennaiset henkilökohtaiset taidot, ymmärrys haasteista ja toisten näkemyksistä ja hän suhtautuu avoimesti yhteistyöhön. [4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Emerson, K., Nabatchi, T., & Balogh, S. 2012. An Integrative Framework for Collaborative Governance. J. of Public Administration Research & Theory 22(1): 1-‐29.
- ↑ Meadowcroft, J. 1998. Co-operative Management Regimes: A Way Forward? In Co-operative Environmental Governance. Public-‐Private Agreements as a policy strategy. (ed.) Glasbergen, P. pp. 21-‐42. Kluwer.(Meadowcroft 1998)
- ↑ a b c Peltonen, L., Kotilainen, J., Faehnle, M. & työryhmä: Yhteistoiminnalliset prosessit auttavat haasteellisessa ympäristöpäätöksenteossa – ohuesta osallistumisesta yhteiseen ongelmanratkaisuun. CORE-hankkeen politiikkasuositus.. Suomen ympäristökeskus, 2022. pdf
- ↑ a b Peltonen, L. Faehnle, M., Saarikoski, H., Hannonen, P., Kotilainen, J., Litmanen, T., Luoma, E., Peltola, T. 2021. Ohuesta osallistumisesta yhteiseen ongelmanratkaisuun – tiekartta kohti yhteistoiminnallisempaa Suomea.[vanhentunut linkki] Suomen ympäristökeskus.