Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista

Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista on luterilaisten kirkkojen ja Roomalaiskatolisen kirkon yhteinen julkilausuma, joka allekirjoitettiin 31.10.1999 Augsburgissa. Julistuksen taustana ovat ne tuomiot harhaoppisiksi, jotka annettiin 1500-luvulla Trenton kirkolliskokouksessa ja luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kiistan aiheena oli, miten vanhurskaus Jumalan edessä on ihmisen saavutettavissa tai miten ihminen voi sen saada. Kyseiset oppituomiot katsotaan julistuksessa vanhentuneiksi. Niitä ei varsinaisesti peruta, vaan todetaan että ne eivät "osu maaliin", toisin sanoen eivät koske kirkkojen oppeja sellaisina kuin ne nykyään yhteisesti ymmärretään.

Julistuksen mukaan luterilaisten ja katolilaisten välillä vallitsee nykyään yksimielisyys vanhurskauttamisopin "perustotuuksista". Yhteisesti todetaan myös vanhurskauttamisopin olevan "luovuttamaton kriteeri, joka aina suuntaa kirkon kaiken opetuksen ja toiminnan Kristukseen". Julistuksessa kuitenkin tuodaan esille myös opillisia eroja ja korostetaan, ettei se tee tyhjentävästi selkoa luterilaisesta ja roomalaiskatolisesta vanhurskauttamisopista. Lähtökohtana on, että on monta tapaa ymmärtää vanhurskauttaminen ja siitä on monenlaisia oppeja, mutta allekirjoittaneet tahot voivat yhdessä kuvata, millä tavalla oppi vanhurskauttamisesta voidaan ymmärtää.

Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta on herättänyt myös paljon arvostelua, eivätkä kaikki luterilaiset kirkot tai kirkkojen sisäiset toimijat edelleenkään hyväksy sitä. Silti julistus on ekumenian suurimpia saavutuksia, ja sillä on suuri käytännöllinen merkitys kirkkojen välisen yhteistyön kannalta. Julistuksesta huolimatta kirkkojen välillä on kuitenkin edelleen merkittäviä opillisia eroja.

Vuodesta 2004 lähtien on työstetty laajempaa lausumaa vanhurskauttamisen raamatullisista perusteista. Vuonna 2006 Metodistien maailmanneuvosto liittyi julistuksen allekirjoittajiin Soulissa, Etelä-Koreassa.