Yūgao (1923)
| Yūgao / 夕顔 | |
|---|---|
 Yūgao partioaluksena No. 46 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Ishikawajima |
| Kölinlasku | 15. toukokuuta 1922 |
| Laskettu vesille | 14. huhtikuuta 1923 |
| Palveluskäyttöön | 31. toukokuuta 1924 |
| Loppuvaihe | upotettu 10. marraskuuta 1944 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
910 t (normaali) 1 100 t (kuormattu) |
| Pituus | 85,3 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 7,9 m |
| Syväys | 2,5 m |
| Koneteho | 21 500 ihp |
| Nopeus | 36 solmua |
| Miehistöä | 110 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
3 × 120 mm/45 type 3 2 × 7,7 mm type 92 4 × 533 mm torpedoputkea 20 × miinaa |
Yūgao (jap. 夕顔) oli keisarillisen Japanin laivaston Wakatake-luokan hävittäjä, joka muutettiin 1940 partioalukseksi No. 46. Se palveli toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Wakatake-luokka
Alus tilattiin Ishikawajiman telakalta, missä köli laskettiin 15. toukokuuta 1922. Alus laskettiin vesille 14. huhtikuuta 1923 nimellä hävittäjä No.22 ja otettiin palvelukseen 31. toukokuuta 1924 päällikkönään Maruyama Yoshio.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus nimettiin 1. elokuuta 1928 uudelleen Yūgaoksi. Alukselta poistettiin yksi kolmesta Kampon-kattilasta, mikä laski sen nopeuden 18 solmuun. Sille asennettiin 25 millimetrin ilmatorjuntatykkejä, syvyyspommikiskot ja -heittimet sekä kuusikymmentä syvyyspommia ja painolastia lisättiin kumoamaan yläkansille tullut lisäpaino ja siten lisäämään vakautta. Muutokset kasvattivat aluksen uppouman 910 tonniin.[2]
Yūgao luokiteltiin 1. huhtikuuta 1940 partioalukseksi, jolloin se nimettiin uudelleen partioalus No. 46:ksi. Siitä tehtiin 5. maaliskuuta 1941 tilapäisesti Kuren vartioyksikön lippulaiva. Alus lähti 8. maaliskuuta 1942 Sukumosta sukellusveneentorjuntapartioon yhdessä aseistetun kauppalaivan (apuristeilijä) Kinjosanmarun, miinalaiva Nasamin ja sukellusveneentorjunta-alus CH-13:n kanssa.[2]
Alus saapui 14. heinäkuuta Saekiin apuristeilijöiden Saigonmarun ja Bangkokmarun sekä partioveneiden No.34 ja No.35 kanssa. Ammuslaiva Nichiromaru havaitsi sukellusveneen, jolloin No.46 sai määräyksen siirtyä alueelle avustamaan sukellusveneen torjunnassa. Alus ja No.31 saattoivat 5. syyskuuta tankkeri Nisshinmaru No.2 Bungonsalmen läpi pohjoiseen. No. 46 erkani saatettavastaan seuraavana päivänä.[2]
Kuresta alus lähti 15. lokakuuta saattaen tankkeri Suwamarua etelään kohti Rabaulia ja se erkani saatettavastaan lokakuun aikana. Alus lähti 29. marraskuuta Mojista D-saattuetta, johon kuuluivat Kuramasanmaru ja Kenkokumaru. Alus saapui saattueen mukana Saekiin ja se jatkoi saattueen mukana matkaa vielä samana päivänä. Saattueen lisäsuojaksi liitettiin Saekissa miinalaiva Natsushima. Saattajat erkanivat saattueesta 1. joulukuuta.[2]
Fukajiman edustalla alus kohtasi 7. joulukuuta lentokoneidenkuljetusalus Fujikawamarun, jonka se saattoi etelään. Seuraavana päivänä partioalus erkani saatettavastaan Bungonsalmen eteläpuolella. No. 46 ja sukellusveneentorjunta-alukset Ch-37 ja Ch-39 lähtivät Saekista suojaten saattuetta G, johon kuuluivat Momoyamamaru, Hoeisanmaru, Kosomaru, Taimeimaru, Tokomaru, Annanmaru ja Bunzanmaru. Saattajat erkanivat 12. joulukuuta saattueesta.[2]
Alus ja miinalaiva Yurijima lähtivät Saekista suojaten saattuetta O, johon kuuluivat Fukueimaru No.9, Madrasmaru, Kaifukumaru, Horaimaru, Rokkosanmaru, Yukimaru ja Nichiaimaru. Saattajat erkanivat seuraavana päivänä saattueesta. Alus kohtasi 29. joulukuuta Fukajiman edustalla tankkeri Naruton, jonka se saattoi etelään. Seuraavana päivänä alus erkani saatettavastaan Toi Misakin edustalla.[2]
Tammikuussa 1943 alus saapui Kureen huollettavaksi ja se siirrettiin telakalle 13. helmikuuta. Seuraavana päivänä telakalla syttyi tulipalo, joka vahingoitti telakalla olleita No.46 ja torpedovene Hatoa. Alus vapautui telakalta 20. helmikuuta.[2]
Kuresta alus lähti 23. helmikuuta kello kahdeksan ja se saapui kello 17 Motouraan. Seuraavana aamuna alus lähti kello yhdeksän Motourasta saapuen kello 17 Saikiin, josta se lähti 25. helmikuuta kello 22 partiomatkalle Bungonsalmeen yhdessä sukellusveneidentorjunta-alus Ch-37:n kanssa. Alukset palasivat Saikiin partiomatkaltaan iltapäivällä 28. helmikuuta.
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: palvelustiedot puuttuvat maaliskuusta 1943 marraskuuhun 1944 |
Alus lähti 9. marraskuuta 1944 kello 17 Shimizusta. Se kohtasi seuraavana päivänä kello 7 saattueen No.8110, johon kuuluivat tankkeri Shinyumaru ja neljä kauppa-alusta. Yhdysvaltain laivaston sukellusvene USS Greenling havaitsi alukset Suruganlahdella niiden matkatessa länteen. Sukellusveneen peräputkista laukaistuista neljästä Mk18 torpedosta yksi osui No.46:een upottaen aluksen.[2]
Päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen päällikköinä olivat[2]:
- Maruyama Yoshio 21. toukokuuta 1924 - 1. joulukuuta 1925
- Tokutomi Tadao (Nakahara Tatsuhei) 1. joulukuuta 1925 - 1. marraskuuta 1929
- Aruga Kosaku 1. marraskuuta 1929 - 1. joulukuuta 1930
- Amaya Yoshishige 1. joulukuuta 1930 - 15. tammikuuta 1934
- Isohisa Isogu 15. tammikuuta - 15. marraskuuta 1934
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – An International Encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Jentschura, Hansgeorg; Jung, Dieter & Mickel, Peter: Warships of the Imperial Japanese Navy, 1869–1945. Lontoo: Arms & Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-151-1. (englanniksi)