Siirry sisältöön

Wrangelin palatsi

Wikipediasta
Wrangelin palatsi Birger Jarls torgin suunnalta nähtynä.
Ilmakuva rakennuksesta.

Wrangelin palatsi (ruots. Wrangelska palatset) on rakennus Tukholman Riddarholmenin saarella, Birger Jarls torgin länsilaidalla. Palatsissa on toiminut vuodesta 1753 lähtien Svean hovioikeus (Svea hovrätt).

Rakennuksella on pitkä sekä monivaiheinen historia. Sen eteläinen torni oli alun perin osa kuningas Kustaa Vaasan 1530-luvulla rakennuttamaa puolustuslinnaketta. Palatsi rakennettiin vuoden 1630 tienoilla kreivi Lars Sparren yksityisasunnoksi. Uusi omistaja marsalkka Carl Gustaf Wrangel teetti rakennukseen muutoksia vuosina 1652–1670 arkkitehti Nicodemus Tessin vanhemman suunnitelmien mukaan. Vuoden 1693 tulipalon jälkeen palatsi jouduttiin jälleen uudelleenrakentamaan, jolloin sitä myös hieman laajennettiin. Tällä kertaa suunnittelijana oli arkkitehti Nicodemus Tessin nuorempi.[1]

Vuonna 1697 palatsista tuli myös kuninkaallinen residenssi, sillä Tukholman kuninkaallinen Tre kronor -linna oli palanut 9. toukokuuta tulipalossa raunioiksi. Kuningas Kaarle XII asui palatsissa kun ei ollut sotaretkillään. Hänen sisarensa ja seuraajansa, kuningatar Ulriika Eleonoora nuorempi ja tämän puoliso Fredrik I asuivat palatsissa elämänsä loppuun asti. Kuningasperhe asui Wrangelin palatsissa aina joulukuuhun 1754 asti, jolloin kuningas Aadolf Fredrik ja kuningatar Loviisa Ulriika muuttivat sieltä lapsineen ja hoveineen uuteen Tukholman kuninkaanlinnaan.[1] Noihin aikoihin palatsia kutsuttiin nimellä Kungshuset ("Kuninkaan talo").

Vuonna 1802 palatsi paloi jälleen ja se rakennettiin kolmanteen kertaan uudelleen arkkitehti Carl Christoffer Gjörwellin suunnitelmien mukaan. Tuolloin julkisivu sai nykyisen, aiempaa riisutumman ilmeensä. Palatsia entisöitiin vuosina 1948–1950, 1985 ja 2004.[1] Ensimmäisen entisöinnin yhteydessä Nicodemus Tessin vanhemman suunnittelema eteishalli palautettiin alkuperäiseen asuunsa.

Wrangelin palatsi on Tukholman entisistä yksityispalatseista suurin. Siihen kuului terassipuutarha Mälaren-järven puoleisella takapihalla.[1]

  1. 1 2 3 4 Fredric Bedoire: Stockholms byggnader: Arkitektur och stadsbild, s. 53. Norstedts, Tukholma 2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]