Wirtschaftswunder

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Wirtschaftswunder monesti myös Saksan talousihme, tarkoittaa Länsi-Saksan ja Itävallan nopeaa taloudellista toipumista ja vaurastumista toisen maailmansodan jälkeen. Nopea talouskasvu alkoi niin Länsi-Saksassa kuin Itävallassakin 1950-luvun alussa.

Länsi-Saksa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talousihmeen syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2 ja 5 D-markkaa vuodelta 1951
Volkswagen Kupla vuodelta 1949 oli suosittu vientiauto

Vastoin yleistä käsitystä, tärkein taustavoima Länsi-Saksan talousihmeelle ei ollut Länsi-Euroopan taloudellinen avustusohjelma, joka tunnetaan nimellä Marshallin suunnitelma. Mikäli näin olisi ollut, olisivat myös apua huomattavasti enemmän saaneet maat, kuten Iso-Britannia ja Ranska, kokeneet vastaavan talousihmeen. Saksan taloutta rasittivat myös pitkään liittoutuneille maksettavat sotakorvaukset ja miehityksestä aiheutuvat kustannukset (vuosittain n. 2,4 miljardia dollaria), jotka ylittivät huomattavasti Saksan saaman Marshall-avun (n. 1,4 miljardia dollaria). Vuonna 1953 päätettiin, että Saksa maksaisi tästä summastaselvennä takaisin 1,1 miljardia dollaria.

Taloustilanne sodan päätyttyä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeisiä vaikeuksia lisäsivät sodan loputtua alkanut Saksan teollisuuden alasajo ja teollisuuslaitteiden takavarikointi eli Morgenthau-suunnitelma. Alkuperäiset sodanjälkeistä Saksaa koskeneet suunnitelmat tähtäsivät Saksan teollisuuskapasiteetin vähentämiseen 50 prosenttiin vuoden 1938 tasosta tuhoamalla noin 1500 tuotantolaitosta. Terästuotanto oli määrä supistaa 25 prosenttiin vuoden 1938 tasosta ja tuhota kaikki telakat ja lentokoneteollisuus.lähde? Sotaa seuranneina kahtena vuotena Yhdysvallat toteutti suunnitelmaa takavarikoida teknologinen tietotaito ja patentit Saksasta. Kaikki saksalaiset patentit takavarikoitiin liittoutuneiden teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi. John Gimbel esittää kirjassaan "Science Technology and Reparations: Exploitation and Plunder in Postwar Germany", että Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian ottamat "aineettomat korvaukset" olivat arvoltaan lähellä kymmentä miljardia dollaria. Tämän vertailukohdaksi kirjoittaja esittää, että Yhdysvaltojen bruttokansantuote vuonna 1948 oli 248 mrd. dollaria.

Kasvun alkuvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talouskasvu lähti liikkeelle niin kutsutun D-markan liikkeellepanolla, joka korvasi aikaisemman Reichsmarkin. Saksan markan aliarvostus pitikin saksalaiset tuotteet seuraavina vuosina pitkään edullisina ja kilpailukykyisinä. Erityisen piristysruiskeen Saksan taloudelle antoi Korean sota (1950–1953), koska se lisäsi monien tuotteiden kysyntää. Sota toimi piristysruiskeena myös toiselle "talousihmeelle", eli samaan aikaan tapahtuneelle Japanin talousihmeelle. Talousihmeen ansiosta maahan kutsuttiin nk. vierastyöläisiä eli Gastarbeiter, muun muassa turkkilaisia, italialaisia, portugalilaisia, kreikkalaisia ja jugoslaaveja, jotka olivat yksi talousihmeen toteutumisen edellytys.

Kasvun tyrehtyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan talousihmeen "luojana" pidetään yleisesti Ludwig Erhardia, talousihmeen aikaisen Konrad Adenauerin hallituksen talousministeriä. Erhard nimitti talousoppejaan "sosiaaliseksi markkinataloudeksi".[1] Suurimmaksi osaksi talousihmeen ansiosta saksalaisten valitsivat Adenauerin kaikkien aikojen suurimmaksi saksalaiseksi Saksan television järjestämässä äänestyksessä. Saksan talousihme päättyi ensimmäisen kerran lamaan vuonna 1963. Lopullisesti talousihme päättyi 1970-luvun öljykriisiin, jonka jälkeen taloudellinen kasvu on ollut hitaampaa ja työttömyys suurempaa.

Talousihme Itävallassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös Itävalta sisältyi Marshallin suunnitelmaan ja myös siellä se sai aikaan nopean talouskasvun. Sitä on kutsuttu myös Itävallan talousihmeeksi. Saksan tapaan myös Itävallassa toteutettiin valuuttauudistus, kun Itävallan šillinki korvasi miehityksen aikaisen Saksan markan. Myös Itävaltaan alettiin tuoda vierastyöläisiä jo 1950-luvulla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kylmän sodan maailma. Pauli Kettunen, luentorunko. Helsingin Yliopisto. Web Archive. Viitattu 14.8.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]