Winner
| Winner | |
|---|---|
.jpg) Winner IV |
|
| Julkaisija | Midway Games |
| Julkaistu | |
| Lajityyppi | urheilupeli |
| Pelimuoto | moninpeli |
| Alusta | Kolikkopeli |
| Hinnoittelutapa | kertamaksu |
 Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Winner on Midway Gamesin lisenssillä myymä versio Atarin Pong-pelistä. Peli on vuodelta 1973. Winner kiersi Suomessakin surmanajaja Onni Suurosen tivolissa.
Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Winner on hyvin tarkka kopio Atarin Pongista. Vain kolikkopelin kabinetti poikkeaa jonkin verran esikuvastaan.[1] Peliä ohjataan paddle-ohjaimilla ja näyttönä kabinetin sisässä on mustavalkoinen CRT-televisionäyttö.[1][2] Virtakytkin, äänensäätö ja kaiutin löytyvät kabinetin päältä. Pongin tavoin Winner on kaksinpeli. Pelaaja tarvitsee vastustajakseen toisen ihmispelaajan eikä mahdollisuutta pelata tietokonevastustajaa vastaan ole.[1]
Kehitys ja julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atarin Pongin ilmestyttyä videopelialalla oltiin vakuuttuneita siitä että juuri sentyyppiset pelit menestyisivät eikä uusien pelien kehittämistä koettu tarpeellisena.[1] Atari valmisti Pong-koneita paitsi itse lisensoi niiden valmistuksen myös muille.[3] Monet yritykset yksinkertaisesti päätyivät kloonaamaan Pongin omin päin. Midway Games kuitenkin päätti ostaa Atarilta lisenssin oman Pong-versionsa levittämiseen. Kyseessä oli ensimmäinen Midwayn valmistama kolikkopeli. Pian tämän jälkeen kuitenkin alalla päädyttiin kokeilemaan uudistuksia, aluksi pieniä.[1] Atari muun muassa julkaisi Pongista nelinpelattavan version Pong Doubles jonka Midway niin ikään kopioi nimellä Leader.[4] Myöhemmin myös Midway julkaisi nelinpelattavan pelin nimellä Winner IV. Se ei nimestään huolimatta ollut neljäs Winner-peli vaan nimi viittasi juuri nelinpeliin.[5] Vasta Space Race -pelin myötä murtauduttiin Pongin asettaman mallin ulkopuolelle. Midway kopioi tämänkin pelin tunnetumpana versiona nimeltä Asteroids.[6]
Suomessa Winner-kone kiersi ympäri maata surmanajaja Onni Suurosen kanssa Tivoli Suurosessa 1970-luvulla.[7] Vaikka tivolin varsinainen vetonaula oli surmanajotynnyrit, siellä oli myös pelikoneita.[8] Pelikoneet olivat muutenkin tuolloin yleisiä huvipuistoissa, sillä niissä oli ollut erilaisia kolikkoautomaatteja jo pitkään aiemminkin.[9] Suosituimpia olivat flipperit, mutta Winnerin lisäksi myös muun muassa Jet Rocket kuului Tivoli Suurosen kalustoon.[8] Suurosen Winner II-kone on nykyään näytillä Suomen pelimuseossa.[10][8] Kone oli alun perin huonossa kunnossa. Se oli ollut käyttämättömänä 15 vuotta ja muun muassa seissyt sateessa ja siihen oli iskenyt salama.[7] Kone päätyi Pelikonepeijoonit-konsoliharrastajaryhmälle ja sitä kautta edelleen Pelimuseoon. Joukkorahoituskampanjan avulla se entisöitiin jälleen pelikuntoon.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lehtonen, Saija; Kyllönen, Kimmo: "Elektrasta Pongiin – Pongista Pleikkaan". Teoksessa: Kyllönen, Kimmo; Lehtonen, Saija (toim.): Sähköistä pelikulttuuria: Elektrasta Pongiin, Pongista Pleikkaan, s. 4–9. Mediamuseo Rupriikin julkaisuja 4. Tampere: Mediamuseo Rupriikki, Perinneyhdistys Elektra ry, 2010. ISSN 1459-8329. ISBN 978-951-609-454-3.
- Wolf, Mark J. P.: "Arcade Games of the 1970s". Teoksessa: Wolf, Mark J. P. (toim.): The Video Game Explosion: A History from PONG to Playstation and Beyond, s. 35-44. Westport: Greenwood Publishing, 2008. ISBN 978-0-313-33868-7. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Repairing Midway's 1st Arcade Game - "Winner" , a 1973 Pong Clone 26.4.2018. Joe's Classic Video Games. Viitattu 21.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Winner - Videogame by Midway Manufacturing Co. Killer List of Videogames. Viitattu 21.4.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Pelihalli Suomen pelimuseo. Viitattu 21.4.2021.
- ↑ Wolf 2008, s. 36.
- ↑ Wolf 2008, s. 36–37.
- ↑ Collins, Karen: Game Sound: An Introduction to the History, Theory, and Practice of Video Game Music and Sound Design, s. 8. Cambridge: MIT Press, 2008. ISBN 978-0-262-53777-3. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Lähde, Antti: Pelimuseoon löytyi aarteita jopa jätelavoilta – Winner-peli kesti surmanajon, sateen ja salamaniskun Aamulehti. 4.1.2017. Viitattu 21.4.2021.
- ↑ a b c Pelikonepeijoonien kokoelmassa - ja sitä... Facebook. Suomen pelimuseo. Viitattu 6.3.2021.
- ↑ Lehtonen & Kyllönen 2010, s. 7.
- ↑ Suomen Pelimuseo: Suomalaista pelihistoriaa 1800-luvulta nykypäivään asti Nauhalainen. 18.6.2018. Viitattu 21.4.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Winner MobyGamesissa (englanniksi)
- Winner Killer List of Videogamesissä (englanniksi)
- Winner Internet Movie Databasessa (englanniksi)