William Hamilton (filosofi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

William Hamilton (8. maaliskuuta 1788 Glasgow, Skotlanti6. toukokuuta 1856), Sir, oli skotlantilainen filosofi ja metafyysikko.[1]

Hamilton opiskeli Oxfordin yliopiston Balliol Collegessa. Hän aikoi alun perin lääkäriksi, mutta suuntautui sitten filosofisiin tutkimuksiin. Hän tutustui erityisesti tuon ajan saksalaiseen filosofiaan. Ajattelussaan Hamilton yhdisteli Immanuel Kantin ja Thomas Reidin ajattelua. Vuonna 1821 Hamilton nimitettiin Edinburghin yliopiston historian professoriksi, ja hän luennoi muun muassa Euroopan historiasta ja kirjallisuuden historiasta.[1]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Philosophy of the Unconditioned" – Edinburgh Review -lehdessä julkaistu essee (1829)
  • Thomas Reidin teosten laitos – keskeneräinen (1846)
  • Discussions in Philosophy, Literature and Education (1. ja 2 painos, 1852-1853)
  • Lectures on Metaphysics and Logic, 4 osaa, toim. H. L. Mansel ja John Veitch (Metaphysics; Logic) (julkaistu postuumisti)
  • Additional Notes to Reid's Works, from Sir W. Hamilton's Manuscripts., toim. H. L. Mansel (julkaistu postuumisti 1862)
  • A Memoir of Sir W. Hamilton, toim. John Veitch (julkaistu postuumisti 1869)[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c William Hamilton 1911encyclopedia.org. Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.