William Auld
William Auld (6. marraskuuta 1924 – 11. syyskuuta 2006) oli skotlantilainen esperantonkielinen runoilija ja kielenkääntäjä.[1] Hänen teoksiinsa kuuluu modernistinen La infana raso (1956); eräs myöhempi teos on Marjorie Boultonin kanssa kirjoitettu Rimleteroj (1976). Auld oli vuonna 1999 ehdolla kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajaksi.[2]
Auld kuuli esperantosta ensimmäistä kertaa ollessaan partiolaisena 1936. Hän palveli toisessa maailmansodassa ja julkaisi ensimmäisen runonsa esperantoksi vuonna 1947. Hän oli aloittanut kirjoittamisen jo ennen sotaa.[2]
Auld opiskeli englannin kieltä Glasgow’n yliopistossa. Hän kirjoitti runojensa lisäksi esseitä sekä esperanton oppikirjoja ja toimitti La Brita Esperantisto -lehteä.[2] Hän työskenteli vuodesta 1960 opettajana Alloassa ja jäi eläkkeelle koulun vararehtorina. Auld oli Maailman Esperantoliiton varapuheenjohtaja (1977–80) ja Esperanto-akatemian puheenjohtaja (1979–1983). Hän lahjoitti esperantokirjallisuuden kokoelmansa Skotlannin kansalliskirjastolle.[1]
Auld sai vaimonsa Metan kanssa kaksi lasta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
