Vuokralainen (elokuva)
|
|
|
|---|---|
|
|
|
 |
|
| Ohjaaja | Alfred Hitchcock |
| Käsikirjoittaja | Alfred Hitchcock Eliot Stannard Romaani: Marie Belloc Lowndes |
| Tuottaja | Michael Balcon |
| Kuvaaja | Baron Ventimiglia |
| Leikkaaja | Ivor Montagu |
| Lavastaja | C. Wilfred Arnold Bertram Evans |
| Pääosat | Ivor Novello Marie Ault |
|
|
|
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tuotantoyhtiö | Gainsborough |
| Ensi-ilta | syyskuu 1926[1][2] |
| Kesto | 91 min. |
| Alkuperäiskieli | mykkä, englanninkieliset välitekstit |
|
|
|
| IMDb | |
| Elonet | |
| Allmovie | |
Vuokralainen[3] (The Lodger: A Story of the London Fog) on Alfred Hitchcockin ohjaama mykkä brittiläinen jännityselokuva vuodelta 1926. Se oli Hitchcockin kolmas ohjaus ja ensimmäinen, jota voidaan pitää aitona ”Hitchcock-elokuvana”.[4][5]
Elokuvan aihe on yksinkertainen: salamyhkäinen mies vuokraa huoneen, ja vähitellen vuokranantajapariskunta alkaa epäillä hänen olevan Lontoossa riehuva sarjamurhaaja.[4]
Hitchcockin kaksi ensimmäistä elokuvaa, jotka hän kuvasi Saksassa, olivat olleet tyyliltään hyvin amerikkalaisia. Vuokralainen on puolestaan hyvin saksalainen: tummia varjoja, hämäriä kulmia, levottomuutta herättäviä kuvakulmia.[6] Elokuvan kuuluisimmassa kohtauksessa vuokranantajapariskunnan kattokruunu heiluu, kun salamyhkäinen vuokralainen kävelee edestakaisin huoneessaan. Kohtauksessa Hitchcock käytti lasilevyä kattona, jotta saisi kohtauksesta tehokkaan.[4]
Sisällysluettelo
Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lontoossa riehuu sarjamurhaaja, joka murhaa vaaleahiuksisia naisia. Buntingin perhe saa salamyhkäisen vuokralaisen Jonathan Drew'n, joka on kiinnostunut perheen vaaleasta Dolly-tyttärestä. Buntingit alkavat epäillä, että Drew olisi sarjamurhaaja, sillä eräänä murhayönä hän oli vaivihkaa poistunut huoneestaan. Dolly seurustelee etsivä Joe Chandlerin kanssa, joka tutkii sarjamurhatapausta. Chandlerin epäilykset heräävät. Kun Chandler pidättää Drew'n, Drew joutuu raivostuneen väkijoukon jahtaamaksi. Viime hetkellä oikea murhaaja löytyy, ja vuokralaisen maine puhdistuu.
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Marie Ault | … vuokraemäntä (rouva Bunting) |
| Arthur Chesney | … hänen aviomiehensä (herra Bunting) |
| June | … Daisy Bunting, malli |
| Malcolm Keen | … Joe Chandler |
| Ivor Novello | … Jonathan Drew (vuokralainen) |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esituotanto ja kuvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuokralainen perustuu Marie Belloc Lowndesin bestseller-romaanin The Lodger (1911), jonka inspiraationa olivat Viiltäjä-Jackin tekemät murhat 1888. Lisäksi hän oli kuullut tarinan, jonka mukaan tuttavan äidin palvelijapariskunta olisi oletettavasti vuokrannut huoneen Viiltäjä-Jackille. Romaani kertookin tapahtumat vuokranantajapariskunnan näkökulmasta. Hitchcock näki kuitenkin ensin Belloc Lowndesin tekemän näytelmäversion Who Is He? Aihe kiinnosti Hitchcockia, sillä siinä yhdistyi moni häntä kiehtova teema: rikos ja ihmisten tirkistelevä uteliaisuus, hänen lapsuutensa pikkuporvarillinen maailma ja lisäksi hänelle niin tuttu Lontoo.[7]
Gainsborough'n suurin tähti oli tuolloin Ivor Novello, joka oli etenkin naisten palvoma ja ihailema elokuvatähti. Hitchcock ei ollut tästä valinnasta lainkaan mielissään, sillä Novellon tasoinen tähti ei voisi koskaan olla patologinen murhaaja. Koska Hitchcockin oli pakko käyttää Novelloa, loppua olisi muutettava siten, että Novellon esittämä mies osoittautuisi syyttömäksi. Loppujen lopuksi sillä ei kuitenkaan ollut suurta merkitystä, sillä romaani keskittyi kuvaamaan ennemminkin pelkoa ja sen seurauksia kuin vuokralaisen sielunelämää. Hitchcock ja käsikirjoittaja Eliot Stannard muokkasivatkin romaania hyvin vapaasti.[8]
Vuokralaisen keskeiset tekijät olivat samat kuin Hitchcockin kahdessa ensimmäisessäkin elokuvassa. Alma Reville oli apulaisohjaaja ja Baron Ventimiglia kuvasi sen.[8]
Kuvausten aikana Hitchcock sai vähän ymmärrystä tuottajaltaan tai studioltaan. Lasilevyn käyttö kattona eräässä kohtauksessa hämmensi: miksi kuvata näyttelijän kengänpohjia? Hitchcock käytti myös monia teknisesti luovia ratkaisuja, jotka vain pahensivat hämmennystä.[9]
Jälkituotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan ensiesitys levittäjäyhtiön edustajalle oli katastrofi. Hän piti sitä kauheana ja peruutti jo tehdyt varaukset.[5] Tuottaja Balcon ei kuitenkaan halunnut luovuttaa, sillä Ivor Novello oli sentään mielipidetutkimusten mukaan Britannian suosituin elokuvatähti ja hänen elokuvallaan täytyi toki olla jonkinlaista markkina-arvoa. Balcon pyysi apua Ivor Montagulta, joka edusti nuorta elokuvantekijöiden sukupolvea. Montagu oli vaikuttunut elokuvasta: hänen mielestään se oli taiteellisesti ja teknisesti paras brittielokuva, minkä hän oli koskaan nähnyt. Hän suostui vastahakoisesti työstämään elokuvaa mutta vain yhdessä Hitchcockin kanssa. Montagun muutosehdotukset olivat pienehköjä lukuun ottamatta välitekstejä. Brittielokuvat tapasivat 1920-luvulla viljellä ylenmääräisesti – osittain käsittämättömiä – välitekstejä. Montagu halusi vähentää välitekstit ehdottomaan minimiinsä, ja hänen ehdotuksensa myös hyväksyttiin.[10]
Uudelleentyöstetty versio sai tuottajien ja levittäjän hyväksynnän, ja se sai ensi-iltansa Britanniassa syyskuussa 1926.[2][1]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuokralainen oli välitön menestys. Bioscope-lehden mukaan se oli ehkä paras brittielokuva, mitä koskaan oli tehty. Päivälehtien kritiikki oli samansuuntaista.[2]
Hitchcockin omasta mielestä Vuokralainen oli ”Alfred Hitchcockin” alku – ensimmäinen todellinen Hitchcock-elokuva. Vuosikymmeniä myöhemmin Hitchcock alkoi suhtautua elokuvaan kriittisemmin ja piti monia ratkaisujaan – muun muassa kuuluisaa lasikattokohtausta – turhina ja ylimääräisinä. Kuitenkin juuri nämä tekniset innovaatiot vaikuttivat katselijoihin ja kriitikoihin kaikkein tehokkaimmin 1926 – ja vaikuttivat siihen, että Hitchcock sai ”ihmepojan” maineen.[11]
Teemoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuokralainen oli ensimmäinen elokuva, jossa Hitchcock käytti väärän miehen teemaa. Kieltämättä se johtui Vuokralaisessa tuotannollisista syistä (romanttinen elokuvatähti ei voi olla murhaaja), mutta Hitchcock oli kuitenkin huomannut, kuinka näppärä tehokeino se oli myös monien muiden häntä kiinnostavien aiheiden kannalta.[12]
Vuokralainen oli myös ensimmäinen Hitchcock-elokuva, jossa hän teki cameo-roolin. Eräissä kohtauksissa tarvittiin extra-näyttelijöitä, joten Hitchcockin voi nähdä elokuvan alussa postihuoneessa ja lopussa ajojahtia katsovien ihmisten joukossa.[4] Myös Hitchcockin tuleva puoliso Alma Reville nähdään cameo-roolissa radiota kuuntelevana naisena.
Muut sovitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Lodger (1932), ohjaajana Maurice Elvey ja pääosaa esitti jälleen Ivor Novello
- Kostaja (The Lodger, 1944), ohjaajana John Brahm ja pääosassa Laird Cregar
- Mies ullakolla (Man in the Attic , 1953), ohjaajana Hugo Fregonese ja pääosassa Jack Palance
- The Lodger (2009), ohjaajana David Ondaatje ja pääosassa Alfred Molina.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harris, Robert A. & Lasky, Michael S.: The Films of Alfred Hitchcock. Secaucus, N. J.: The Citadel Press, 1976. ISBN 0-8065-0619-9. (englanniksi)
- Taylor, John Russell: Die Hitchcock-Biografie. Alfred Hitchcocks Leben und Werk. Frankfurt am Main: Fischer Taschenbuch Verlag, 1980. ISBN 3-596-23680-0. (saksaksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b The Lodger: A Story of the London Fog www.silentera.com. Viitattu 3.8.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Taylor 1980, 81
- ↑ Glöstaf, Kari: Vuokralainen www.mykkaelokuvat.com. 29.2.2008. Viitattu 3.8.2010.
- ↑ a b c d Legare, Patrick: The Lodger www.allrovi.com. Viitattu 25.12.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Harris & Lasky 1976, 24
- ↑ Taylor 1980, 77
- ↑ Taylor 1980, 75-76
- ↑ a b Taylor 1980, 76
- ↑ Taylor 1980, 78-79
- ↑ Taylor 1980, 80-81
- ↑ Taylor 1980, 81-82
- ↑ Taylor 1980, 83
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vuokralainen vapaasti katsottavissa/ladattavissa Internet Archivessa
- Hitchcock wiki (englanniksi)
- Mykkäelokuvasivusto
