Vuokko Niskanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vuokko Inkeri Niskanen (ent. Österlund, o.s. Tuunainen, 23. heinäkuuta 1933 Sortavalan maalaiskunta[1]9. tammikuuta 2018 Savonlinna[2])[3] oli suomalainen kirjailija, opettaja sekä radio- ja televisiotoimittaja. Hän kirjoitti noin 30 kirjaa, joista useimmat on suunnattu lukemaan opetteleville lapsille.[4]

Varsinaisen työuransa Vuokko Niskanen teki opettajana. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän kasvatusopillisesta korkeakoulusta 1958. Pisimpään hän opetti Jyväskylän normaalikoulussa 1963–1980. Vuosina 1970–1972 hän toimi uuden peruskoulujärjestelmän alkuopetuksen lääninkouluttajana ja erikoistui tuolloin myös sukupuolikasvatukseen. Vuosina 1980–1983 Niskanen työskenteli Ruotsissa ruotsinsuomalaisten kotikielen opettajana.[4]

Niskanen toimi opettajantehtäviensä ohella vuosina 1964–1980 Yleisradion avustajana Keski-Suomen alueradiossa sekä 1970-luvun puolivälissä juontajana television ajankohtaismakasiinissa Tasavallassa tapahtuu.[5][4] 1970-luvun alussa hän erikoistui radio- ja tv-jutuissaan seuraamaan meneillään ollutta peruskoulu-uudistusta, jossa Keski-Suomi oli kokeilualuetta. 1970-luvulla Niskanen kirjoitti myös kolumneja Apu- ja Eeva-lehtiin.[3]

Vuokko Niskanen oli 1974–1978 naimisissa elokuvaohjaaja Mikko Niskasen kanssa ja kirjoitti avioliitostaan päiväkirjamerkintöjensä pohjalta vuonna 2001 kirjan Mieheni Mikko ja minä.[6]

Niskaselle myönnettiin valtion nuorisokirjallisuuspalkinto vuonna 1986.[3]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunokirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Onnellinen loppu. Romaani, Gummerus 1981.
  • Mieheni Mikko ja minä. Muistelmateos, Tammi 2001.

Tietokirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Österlund, Vuokko: Iloisesti uimaan (1966)
  • Österlund, Vuokko: Ihminen ja ihmisiä (1974). ISBN 9512008408.
  • Österlund, Vuokko: Lapseni menee kouluun (1971). ISBN 9510039578.

Lastenkirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arvo ja Inkeri (kuv. Sanna Hietala). Gummerus 1978.
  • Hiekkalan lapset (kuv. Sanna Hietala). Gummerus 1978.
  • Hiekkalan lapset matkustavat (kuv. Sanna Hietala). Gummerus 1978.
  • Terveisiä koulusta (kuv. Matti Salmi). WSOY 1978.
  • Hyvästi Hiekkala (kuv. Sanna Hietala). Gummerus 1979.
  • Olavi oppii lukemaan (kuv. Sanna Hietala). Gummerus 1979.
  • Älä pelkää, Inkeri (kuv. Sanna Hietala). Gummerus 1983.
  • Hiekkalan lapset evakossa (kuv. Sanna Hietala). Gummerus 1984.
  • Hiekkalan lasten ilonpäivät (kuv. Sanna Hietala). Gummerus 1985.
  • Pik-ku jut-tu (kuv. Tiina Eräpuu). Gummerus 1987.
  • Toi-nen pik-ku jut-tu (kuv. Tiina Eräpuu). Gummerus 1988.
  • Voi kauhistus, Jaakko! (kuv. Kikka Nyrén). Gummerus 1989.
  • Toimelan vintiöt ja opettaja Oiva. Gummerus Carlsen 1990.
  • Hyvä, Jaakko! (kuv. Kikka Nyrén). Gummerus Junior 1991.
  • Lauri oppi lukemaan! (kuv. Kikka Nyrén). Lasten oma kirjakerho 1993.
  • Miten minusta tuli minä? Notte 1995.
  • Satu ihmislapsesta (kuv. Marjaliisa Pitkäranta). Karisto 1997.
  • Hiekkalan lapset. Ajatus 1999 (kokoelma)
  • Hiekkalan lapset uuteen kotiin. Ajatus 1999 (kokoelma)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuunainen, Yrjö: Kuolleet: Vuokko Niskanen – Toimelias opettaja, tv-kasvo ja kirjailija. Keskisuomalainen, 4.2.2018, s. 47.
  2. Kuolinilmoitus, Keskisuomalainen 4.2.2018, s. 44
  3. a b c Niskanen, Vuokko, Kirjasampo. Viitattu 17.8.2015.
  4. a b c http://www3.jkl.fi/kirjasto/kirjailijat/tietoa/niskanen_esittely.htm
  5. Orpo, Marja: Pian tasavallassa tapahtuu, Kotiliesi n:o 18 syyskuu II 1975, s. 10.
  6. Mikko Niskanen - suomalaisen elokuvan merkkimies, Koulukino. Viitattu 17.8.2015.