Volodymyr Antonovytš
| Volodymyr Antonovytš | |
|---|---|
 Volodymyr Antonovytš |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. tammikuuta 1834 Mahnivka, Kiovan kuvernementti |
| Kuollut | 21. maaliskuuta 1908 (74 vuotta) Kiova |
| Koulutus ja ura | |
| Oppilaat | Vasyl Domanytskyi |
| Tutkimusalue | historia |
 Nimikirjoitus |
|
Volodymyr Antonovytš (ukr. Володимир Антонович, 18. tammikuuta 1834 Mahnivka, Kiovan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 21. maaliskuuta 1908 Kiova) oli ukrainalainen historioitsija, arkeografi, arkeologia ja Kiovan yliopiston historian professori vuodesta 1878. Hän oli Kiovan arkeografisen komission julkaisujen päätoimittaja ja vuodesta 1881 kiovalaisen Nestorin kronikan historiallisen seuran suojelija ja johtaja. Hän järjesti Ukrainassa arkeologia konferensseja. Hänen poikansa oli Dmytro Antonovytš. Hän kokosi, toimitti ja laati johdannot sekä julkaisi laajan kahdeksansarjaisen julkaisun Arkhiv Iugo-Zapadnoi Rossii (1859–1914), joka käsittelee Oikean rannan Ukrainan historiaa 1500-luvulta 1700-luvulle.[1]
Antonovytš laati lisäksi Liettuan, Kiovan ja Länsi-Venäjän historiaa käsitteleviä teoksia sekä toimitti julkaistavaksi historiallisia asiakirjoja sekä julkaisi arkeologiaa käsitteleviä teoksia.[1]
Antonovytš oli ukrainalaisen historiankirjoituksen populistisen koulukunnan merkittävimpiä edustajia. Hän perusti niin sanotun Kiovan historioitsijoiden koulukunnan, johon kuului hänen oppilaitaan, kuten Dmytro Bahali, Petr Golubovskyi, Myh’ailo Hruševskyi, Mytrofan Dovnar-Zapolskyi ja Ivan Lynnytšenko. He laskivat nykyaikaisen ukrainalaisen historiankirjoituksen perustan. Antonovytš ei käyttänyt kirjoituksissaan synteettisiä teorioita vaan keskittyi asiakirjojen tutkimukseen. Vain yleistajuisissa luennoissaan hän loi yleiskatsauksen Ukrainan historiaan kasakoiden alkuperästä alkaen.[1]
H’lopoman-liikkeen jäsenenä Antonovytš julkaisi Osnovassa (Pietari) vastauksen puolalaiselle journalistille Zenon Fiszille (salanimi: Tadeusz Padalica) otsikolla ”Moja ispoved” (’Tunnustukseni’), jossa hän puolusti ”talonpoikien ystävien” aatetta. Hän oli kiovalaisen Vanhan Hromadan johtaja. Hänen aloitteestaan Galitsian valtiopäivien puolalaiset ja ukrainalaiset solmivat 1890 sopimuksen. Hänen osuutensa oli merkittävä siinä, että Myh’ailo Hruševskyi siirtyi Kiovaan, ja Kiovan kehittymisessä merkittäväksi ukrainalaisen tutkimuksen ja julkaisutoiminnan keskukseksi. Antonovytš oli lähes puolen vuosisadan ajan keskeinen henkilö ukrainalaisessa kansalais- ja poliittisessa elämässä. Hänen tuotantoonsa kuuluu runsaat 300 tieteellistä tutkimusta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Oleksander Ohloblyn: Antonovych, Volodymyr Internet Encyclopedia of Ukraine. 1984. Viitattu 24.7.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volodymyr Antonovytš Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
