Vladimir Beekman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vladimir Beekman (23. elokuuta 1929 Tallinna3. lokakuuta 2009 Tallinna) oli virolainen kirjailija ja kääntäjä.[1]

Autonkuljettajan poika Vladimir Beekman opiskeli 1948–1953 Tallinnan teknillisessä korkeakoulussa ja toimi kustannustoimittajana vuoteen 1956 asti, jolloin jäi vapaaksi kirjailijaksi.[2]

Beekman kirjoitti paljon sekä runoutta että proosaa. Sen lisäksi hän vironsi kirjallisuutta useasta kielestä, muun muassa ruotsista. Hän on kääntänyt muun muassa monia Astrid Lindgrenin ja Tove Janssonin lastenkirjoja. Lisäksi hän on tehnyt elokuvakäsikirjoituksia ja näytelmiä.[2][1]

Beekmanin proosa oli aluksi matkakirjoja ja nuortenkirjoja. Myös hänen romaaneissaan on usein vaikutteita hänen maailmanmatkoiltaan. Romaanin Transiitreisija (”Transitmatkustaja”, 1967) tapahtumapaikkana on kansainvälinen lentokenttä. Groteski ja satiirinen Eesli aasta (”Aasin vuosi”, 1979) sijoittuu kuvitteelliseen pieneen saarivaltioon, jonka vallitsevia arvoja ovat kulutus ja voitontavoittelu. Näistä poikkeaa Ja sada surma (”Ja sata kuolemaa”, 1978), dokumenttiaineistoon pohjautuva sotaromaani, joka sijoittuu kesään 1941.[2]

Vuosina 1971–1976 Beekman toimi Viron neuvostotasavallan kirjailijaliiton johtokunnan ensimmäisenä sihteerinä ja vuodesta 1983 puheenjohtajana. Vuonna 1976 hän sai Viron SNT:n ansioituneen kirjailijan arvon.[2]

Vladimir Beekman oli naimisissa kirjailija Aimée Beekmanin kanssa.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laul noorusest (1952)
  • Tee ellu (1955)
  • Tuul kanarbikus: luuletusi 1956–1957 (1958)
  • Linnutee (1960)
  • Sinine tulp (1965)
  • Olematu puu: luuletusi 1965–1968 (1969)
  • Rüsinatund (1971)
  • Pühvliluht (1974, valikoima)
  • Lõpp ja algus (1989)

Muistelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kurbade kivide linn (1966)
  • Transiitreisija (1967)
  • Öölendurid (1975)
  • Ja sada surma (1978)
  • Eesli aasta (1979)
  • Koridor (1982)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Maasalu, Sandra: Suri Vladimir Beekman, Postimees 4.10.2009. Viitattu 9.12.2016.
  2. a b c d e Nirk, Endel: ”Vladimir Beekman”, Viron kirjallisuus, s. 269–271, 357. SKS, 1986. ISBN 951-717-443-8.