Virginia-luokka (sukellusvene)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Yhdysvaltain laivaston ydinsukellusveneluokkaa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulta.
Virgnia-luokka
USS Virginia (SSN-774)
USS Virginia (SSN-774)
Tekniset tiedot
Uppouma 7 150 t (pinnalla)
7 800 t (sukellus)
Pituus 114,91 m
Leveys 10,36 m
Koneteho S9G-painevesireaktori
Nopeus 15 solmua (pinnalla)
25+ solmua (sukellus)
Miehistöä 113
Aseistus
Meritorjunta BGM-109 Tomahawk (Mk36 VLS (Vertical Launch system))
4 × 21" torpedoputkea (Mark 48 ADCAP)
merimiinoja

Virginia-luokka (tai 774-luokka) on Yhdysvaltain laivaston ydinsukellusveneluokka. Luokan alukset korvaavat vanhenevia Los Angeles -luokan veneitä. Luokan oli tarkoitus olla pienempi ja halvempi versio kylmän sodan loppuvuosina suunnitellusta Seawolf-luokasta. Loppujen lopuksi hintaero jäi marginaaliseksi.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selvitystyö Seawolf-luokan alusten korvaamisesta alkoi jo vuonna 1988. Tammikuussa 1991 Yhdysvaltain laivaston operaatiopäällikkö (engl. Chief of Naval Operations, CNO) amiraali Frank Kelso määräsi suunnittelutyön aloitettavaksi työnimellä Centurion eli seuraavan vuosisadan sukellusvene. Suunnittelutyön perusteet hyväksyttiin lokakuussa ja päävaatimukset hyväksyttiin tammikuussa 1992. Alusten hinnan tuli olla noin puolet Seawolf-luokan alusten hinnasta tai suurinpiirtein sama kuin Los Angeles -luokan alusten hinta. Lisäksi Los Angeles -luokan alusten hankinnan tulee keskeytyä joko sen kehityskaaren päättymiseen tai siksi, ettei se kykene vastaamaan Venäjän laivaston kylmän sodan päättymisen jälkeen palvelukseen ottamien sukellusveneiden aiheuttamiin uhkiin.[1]

Suunnitellun aluksen rungon pituus on 114,9, leveys 10,4 ja korkeus 9,8 metriä. Sen uppouma on noin 7 800 tonnia sukelluksissa. Aluksen aseistuksena on neljä keulaan asennettua 533 millimetrin torpedoputkea, joihin on 26 torpedoa esimerkiksi Mk 48 ADCAP. Torpedoista neljä on torpedoputkissa. Lisäksi aluksen etuosaan on asennettu kaksitoista Mk45 VLS -siiloa, joita voidaan käyttää esimerkiksi Tomahawk-ohjusten laukaisemiseen. Aseistuksen täydentävät Mk 60 ja Mk 67 merimiinat.[2]

Alusten omasuojana on sekä ulkoisia että rungon sisäisiä harhamaaleja. Lisäksi aluksille on asennettu AN/BLQ-10 ESM-järjestelmä. Alusten kaikuluotaimina ovat AN/BQQ-10 A-RCI kaikuluotain, hinattavat AN/TB-16 ja AN/T29A kaikuluotaimet. Aluksille on asennettu AN/BVS-1 photoioninen masto ja AN/BPS-16 merenkulkututka. Taistelunjohtojärjestelmä AN/BYG-1 (CCS Mk II) yhdistelee taktisten valvontajärjestelmien (TCS) tiedot ja tulenjohtojärjestelmän (WCS) ja siihen on liitetty viestijärjestelmät yhteyksien hoitamiseksi.[2]

Alusten voimanlähteenä on yksi S9G painevesireaktori, joka tuottaa höyryn kahdelle turbiinimoottorille. Järjestelmä tuottaa noin 40 000 hevosvoimaa yksiakseliseen pump jet -moottoriin. Aluksissa on myös apuvirtalaitteisto. Alusten maksiminopeus on reilusti yli 25 solmua, mutta tarkka tieto on salainen. Toimintamatkaa rajoittaa ainoastaan miehistön tarpeisiin varastoidut elintarvikkeet. Maksimisyvyys on luokiteltu salaiseksi, mutta oletettavasti noin 500 metriä. Aluksen normaalissa miehistössä on viitisentoista upseeria ja 120 miehistönjäsentä.[2]

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mallineessa on esitetty Block I:n tiedot. Block II:een kuuluneissa aluksissa toteutettiin uudistettuja valmistusmenetelmiä, joiden vuoksi sektioita oli vähemmän alusten ollessa muuten identtisiä aiempien kanssa. Rannikolla operoimisen vuoksi aluksille tehtiin tilat yhdeksälle sukeltajalle ja luukku aluksesta poistumiseksi. Aluksille lisättiin myös estevaroitin ja miinan ilmaisin. Alusten torpedohuoneet oli mahdollista varustaa miehittämättömin sukelluslaittein tai sukeltajien kuljetuslaittein torpedojen tilalle.[3]

Block III:n merkittävin muutos on keulan kaikuluotain, kun otettiin käyttöön LAB-kaikuluotain. Luotain mahdollistaa paremman passiivisen toiminnan, mutta hieman heikomman aktiivisen kaikuluotauksen. Uusi kaikuluotain vapautti keulasta tilaa, jolloin painolastitankin voitiin uudelleen sijoittaa. Vapautuneeseen tilaan asennettiin kaksi Virginia Payload Tube (VPT)-asesiiloa kahdentoista pienempi halkaisijaisen VLS-siilon tilalle. Ensimmäiset VPT-siilot olivat uudelleen suunniteltuja Ohio-luokassa käytettyjä MAC-siiloja, kun neljä luokan aluksista muutettiin SSGN-tyypin risteilyalusten laukaisualustoiksi. Kuhunkin MAC-siiloon voidaan sijoittaa kuusi Tomahawk-ohjusta, mutta muidenkin hyötykuormien sijoittaminen on mahdollista. Block IV on vastaava kuin Block III, mutta sarjan veneissä pyritään helpottamaan ylläpitoa ja vähentämään telakointitarvetta elinkaaren aikana neljästä kolmeen. Telakointien määrän vähentämisellä voidaan lisätä aktiivikäytössä olevien veneiden määrää ilman uusia aluksia.[4]

Block V tulee sisältämään joko 10 tai 11 alusta ja sen tilaus valtuutus kahden ensimmäisen aluksen hankinnasta tullaan antamaan budjettivuonna 2019. Alusten pitkän toimitusajan osat tilattiin jo vuonna 2017, mutta varsinaiset hankintasopimuksia ei oltu vielä tehty kesäkuussa 2019. Sarjan valmistuttua laivastolle tulisi palata mahdollisuus massamaiseen Tomahawk-ohjusten käyttöön, mikä poistuu SSGN-modernisoitujen Ohio-luokan alusten poistuessa palveluksesta 2020-luvun aikana.[5]

Virginia-luokan sukellusveneet[6]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille (kaste) Palvelus Kohtalo
Block I (FY1998-FY2001) tilattu 30. syyskuuta 1998
USS Virginia[7] General Dynamics Electric Boat Division Co., Groton, Connecticut 2- syyskuuta 1999 16. elokuuta 2003 23. lokakuuta 2004
USS Texas[8] Northrop Grumman Newport News Shipyard, Newport News, Virginia 12. heinäkuuta 2002 31. heinäkuuta 2004 9. syyskuuta 2006
USS Hawaii[9] GD Electric Boat 27. elokuuta 2004 17. kesäkuuta 2006 5. toukokuuta 2007
USS North Carolina[10] Newport News SB 22. toukokuuta 2004 21. huhtikuuta 2007 3. toukokuuta 2008
Block II (FY2003-FY2008) tilattu 14. elokuuta 2003
USS New Hampshire[11] GD Electric Boat 30. huhtikuuta 2007 21. kesäkuuta 2008 25. lokakuuta 2008
USS New Mexico[12] Newport News SB 12. huhtikuuta 2008 13. joulukuuta 2008 27. maaliskuuta 2010
USS Missouri[13] GD Electric Boat 27. syyskuuta 2008 5. joulukuuta 2009 31. heinäkuuta 2010
USS California[14] Newport News SB 1. toukokuuta 2009 6. marraskuuta 2010 29. lokakuuta 2011
USS Mississippi[15] GD Electric Boat 9. kesäkuuta 2010 3. joulukuuta 2011 2. kesäkuuta 2012
USS Minnesota[16] Huntington Ingalls Industries, Newport News, Virginia 20. toukokuuta 2011 27. lokakuuta 2012 7. syyskuuta 2013
Block III (FY2009-FY2013) tilattu 22. joulukuuta 2008
USS North Dakota[17] GD Electric Boat 11. toukokuuta 2012 2. marraskuuta 2013 25. lokakuuta 2014
USS John Warner[18] Huntington Ingalls Industries 16. maaliskuuta 2013 6. syyskuuta 2014 1. elokuuta 2015
USS Illinois[19] GD Electric Boat 2. kesäkuuta 2014 10. lokakuuta 2015 29. lokakuuta 2016
USS Washington[20] Huntington Ingalls Industries 22. marraskuuta 2014 5. maaliskuuta 2016 7. lokakuuta 2017
USS Colorado[21] GD Electric Boat 7. maaliskuuta 2015 3. joulukuuta 2016 17. maaliskuuta 2018
USS Indiana[22] Huntington Ingalls Industries 16. toukokuuta 2015 29. huhtikuuta 2017 29. syyskuuta 2018
USS South Dakota[23] GD Electric Boat 4. huhtikuuta 2016 14. lokakuuta 2017 2. helmikuuta 2019
USS Delaware[24] Huntington Ingalls Industries 30. huhtikuuta 2016 20. lokakuuta 2018 4. huhtikuuta 2020
Block IV (FY2014-FY2018) tilattu 28. huhtikuuta 2014
USS Vermont[25] GD Electric Boat 20. lokakuuta 2018 20. lokakuuta 2018 18. huhtikuuta 2020
USS Oregon[26] GD Electric Boat 8. heinäkuuta 2017 5. lokakuuta 2019 2021
USS Montana[27] Huntingotn Ingalls Industries 16. toukokuuta 2018 2020 2021
USS Hyman G. Rickover[28] GD Electric Boat 11. toukokuuta 2018 2020 2021
USS New Jersey[29] Huntington Ingalls Industries 25. maaliskuuta 2019 2021 2022
USS Iowa[30] GD Electric Boat 20. elokuuta 2019 2021 2022
USS Massachusetts
USS Idaho
USS Arkansas
USS Utah
Block V (FY2019-FY2023)
SSN-802

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Virginia-luokka (sukellusvene).
  • Friedman, Norman: Signifigant Ships: Virginia (SSN-774) Class - Origins, Design drivers and Description. Seaforth World Naval Review 2020, 2019, s. 141-155. Barnsley, UK: Seaforth Publishing. ISBN 978-1-5267-6062-3. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Friedman 2019 s. 143-144
  2. a b c Friedman 2019 s. 150
  3. Friedman 2019 s. 150-151
  4. Friedman 2019 s. 153
  5. Friedman 2019 s. 155
  6. Friedman 2019 s. 153
  7. SSN-774
  8. SSN-775
  9. SSN-776
  10. SSN-777
  11. SSN-778
  12. SSN-779
  13. SSN-780
  14. SSN-781
  15. SSN-782
  16. SSN-783
  17. SSN-784
  18. SSN-785
  19. SSN-786
  20. SSN-787
  21. SSN-788
  22. SSN-789
  23. SSN-790
  24. SSN-791
  25. SSN-792
  26. SSN-793
  27. SSN-794
  28. SSN-795
  29. SSN-796
  30. SSN-797