Seawolf-luokka

Seawolf-luokka
Luokan nimikko alus USS Seawolf
Tekniset tiedot
Uppouma	8 600 t (pinnalla) 9 138 t (sukellus)
Pituus	108 m Carter: 138,0 m
Leveys	12 m
Koneteho	43 MW
Propulsio	1 × S6W-painevesireaktori
Nopeus	20 solmua (pinnalla) 35 solmua (sukellus)
Miehistöä	140
Toimintamatka	ruokavarat rajoittavat
Aseistus
Meritorjunta	8 × 660 mm torpedoputkea
Infobox OK

Seawolf on Yhdysvaltain laivaston kolmen ydinsukellusveneen muodostama alusluokka. Luokka oli tarkoitettu Los Angeles -luokan sukellusveneiden seuraajaksi. Alukset tilattiin 1989 kylmän sodan loppuvaiheessa ja ensimmäinen alus saatiin palvelukseen 1997.

Suunnittelu

Luokan alukset suunniteltiin Neuvostoliiton laivaston strategisten ballistisin ohjuksin varustettujen sukellusveneiden torjuntaan, ennen kuin ne ehtisivät iskeä kohteisiinsa Yhdysvalloissa. Ne ovat edeltäneitä aluksia hiljaisempia, suurempia, nopeampia ja paremmin aseistettuja. Torpedoputkien määrä on kaksinkertaistettu Los Angeles -luokasta. Luokan alukset olivat näistä syistä johtuen myös paljon kalliimpia.

USS Seawolfin ohjaamo.

Alusluokka käyttää kehittyneempää ARCI Modified AN/BSY-2 -taistelujärjestelmää, joka sisältää uuden pallomaisen kaikuluotaimen, Wide Aperture Array (WAA) -antenniston ja uuden perässä vedettävän kaikuluotausjärjestelmän. Jokaisen aluksen voimanlähteenä on yksi S6W-painevesireaktori, joka tuottaa 39 MW tehon potkuriakselille.

USS Seawolfin asejärjestelmäkonsoli.

Luokan sukellusveneissä on kahdeksanputkinen kaksikerroksinen torpedohuone, jossa ne pystyvät kuljettamaan 50 Mark 48 48 ADCAP torpedoa tai Tomahawk-risteilyohjusta tai Harpoon-merimaaliohjusta tai yli 100 merimiinaa. Lisäksi veneissä on ilmalukot taistelusukeltajille ja erikoisjoukoille. Aluksissa on myös monipuolinen varustus matalanveden operaatioita varten, kuten esimerkiksi vedellä täytettävä siilo taistelusukeltajien ja näiden varusteiden veteenlaskemiseksi.

Alukset

USS Seawolf (SSN-21) rakenteilla Grotonissa Connecticutissa.

Alkuperäisen tilauksen mukaan laivaston koko olisi ollut 29 alusta ja laivasto olisi rakennettu seuraavan 10 vuoden aikana. Myöhemmin tilausta pienennettiin 12 alukseen. Kylmän sodan päättymisen ja budjettirajoitusten vuoksi tilaus supistettiin vuonna 1995 kolmeen alukseen ja pienempikokoisen Virginia-luokan sukellusveneen suunnittelu aloitettiin.

Kolmesta valmistuneesta aluksesta USS Jimmy Carter on karkeasti arvioiden 30 m pidempi, kuin luokan kaksi muuta alusta. Pidennys johtuu Multi-Mission Platformista (MMP), joka mahdollistaa kauko-ohjattavien alusten ja erikoisjoukkojen laskemisen veteen. MMP toimii myös vedenalaisena työpisteenä veden alla kulkevien optisten kaapeleiden kuuntelua varten. Tämä tehtävä oli aiemmin käytöstä poistetulla USS Parchella.

Seawolf-luokan sukellusveneet

Nimi	Telakka	Kölinlasku	Vesillelasku	Käyttöönotto	Huom
USS Seawolf	General Dynamics Electric Boat, Groton	25. lokakuuta 1989	24. kesäkuuta 1995	19. heinäkuuta 1997
USS Connecticut	Electric Boat	14. syyskuuta 1992	1. syyskuuta 1997	11. joulukuuta 1998
USS Jimmy Carter	Electric Boat	5. joulukuuta 1998	13. toukokuuta 2004	19. helmikuuta 2005

Lähteet

• Truver, Scott C.: The United States Navy. Seaforth World Naval Review 2010, 2009, I. vsk, s. 27-37. Barnsley: Seaforth Publishing. ISBN 978-1-84832-051-2. (englanniksi)