Vincenzo Monti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vincenzo Monti
Vincenzo Monti
Vincenzo Monti
Henkilötiedot
Syntynyt 1754
Kuollut 1828 (73–74 vuotta)
Ammatti runoilija
Kirjailija
Äidinkieli italia
Tuotannon kieli italia
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Vincenzo Monti (17541828) oli italialainen runoilija. Hän opiskeli Ferrarassa ja kirjoitti jo nuorena latinan- ja italiankielisiä runoja. Hän lähti 1778 kardinaali Scipione Borghesen mukana Roomaan,[1] missä hänestä tuli ruhtinas Luigi Braschi-Onestin sihteeri[2] (1781). Montin ensimmäinen murhenäytelmä Aristodemo (1787) saavutti suuren menestyksen. Seuraavana vuonna esitetty Galeotto Manfredi sai vähemmän suosiota, vaikka sen luonteet ovat paremmin piirrettyjä.[1]

Kun Ranskan lähettiläs Hugo Bassville, joka oli saapunut Italiaan levittämään vallankumouksen aatteita ja yllyttämään kanssa kirkkoa ja paavia vastaan, oli saanut 1793 Roomassa surmansa kiihottuneen kansan kädestä, Monti kirjoitti vallankumousta vastustavan runoelmansa Cantica in morte di Ugo Bassville, tavallisesti Bassvilliana. Hänen maineensa jälkimaailman silmissä perustuu lähinnä tähän runoelmaan, joka tosin jäi keskeneräiseksi. Danten Divina commediaa vapaasti mukaillen se kuvaa murhatun sielua kiirastulivaelluksessa kautta vallankumouksen kauhujen.[1]

Monti lähti 1797 Roomasta, kirjoitti jakobiinihenkiset runoelmat Il Fanatismo. La Superstizione ja Il Pericolo ja sai sittemmin professorin paikan Breran akatemiasta. Monti ylisti Napoleonia runoissa Musogonia (1797) ja Prometeo (aloitettu 1797, valmistui 1825). Venäläis-itävaltalaisen armeijan vaeltaessa Italiaan hän pakeni 1800 Pariisiin. Pariisissa hän kirjoitti murhenäytelmän Cajo Gracco (1800). Runoelma Mascheroniana tunnetun matemaatikon Lorenzo Mascheronin kuoleman johdosta ilmestyi 1801.[1]

Monti valittiin 1804 Italian kuningaskunnan runoilijaksi. Tämän arvon velvoittamana hän kirjoitti useita juhla- ja tilapäisrunoja varsinkin keisarillisen perheen kunniaksi. Napoleonin kaaduttua Monti ylisti uutta Italian hallitsijaa Frans I:ä.[1]

Monti oli todellinen runoilija, etevä muototaituri, mutta varsinkin poliittisilta vakaumuksiltaan hyvin häilyvä Montin teosten kootut laitokset ilmestyivät Milanossa (1839–1842) ja Firenzessä (1857).[1]

Lauri Viljasen suomentama Montin runo "Herra de Montogolfier'lle" on Italian kirjallisuuden kultaisessa kirjassa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Monti, Vincenzo, Tietosanakirja osa 6, palsta 677, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1913
  2. Paula Findlen ym. Italy’s Eighteenth Century: Gender and Culture in the Age of the Grand Tour, Google Books s. 95
  3. Vincenzo Monti, Herra de Montogolfier'lle, Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Viitattu 5.8.2020

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.