Vincent Drucci

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vincent Drucci, tunnetaan myös lempinimellä "The Schemer" (suom. 'juonittelija') (1898 - 4. huhtikuuta, 1927), oli amerikanitalialainen gangsteri Chicagon kieltolain aikana, ja kuului North Side Gang -jengiin, Al Caponen tunnetuimpiin vihollisiin. Hän oli Dean O'Banionin ystävä, ja tämän seuraaja tullessaan tämän kanssa johtajaksi. Drucci on ainoa yhdysvaltalainen järjestäytyneen rikkollisuuden pomo, jonka poliisi on tappanut.

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Drucci, oikealta nimeltään Vincenzo D'Ambrosio, syntyi Chicagossa sisilialaisille vanhemmille. Palveltuaan Yhdysvaltain merijalkaväessä, hän palasi Chicagoon ja alkoi tehdä pikkurötöksiä, kuten murtoja yleisöpuhelimiin. Hän liittyi Dean O'Banionin North Side Gangiin, joka hallitsi aiemmin laillisia olleita panimoita ja tislaamoita antaen niille massiiviset voitot laittomasta alkoholin tuottamisesta, kiristyksen ja muun rikollisen toiminnan lisäksi. Usein pääasiallisesti amerikanirlantilaiseksi kuvailtu North Side Gang oli Dean O'Banionin kuoleman jälkeen peräkkäin johtivat Hymie Weiss, Drucci ja George "Bugs" Moran, jotka olivat puolalaista, italialaista ja ranskalaista syntyperää. Vaikutusvaltaisimmat jäsenet, joista ei koskaan tullut johtajia olivat espanjaissyntyinen Louis Alterie, juutalainen Samuel Morton ja saksalainen Albert Kachellek.

Vaikka hän oli johtohahmo verrattain pienessä jengissä, Drucci oli toimeenpanija, ja oli aktiivisesti mukana useissa väkivaltaisissa välikohtauksissa. Jouduttuaan kerran kahden, Caponen tunnusomaista drive-by -ampumista käyttäneen, pyssymiehen väijyttämäksi kadulla, hän hyökkäsi heidän kimppuunsa yrittäen ajaa heitä takaa kaapatulla autolla. Druccin kepposiin kuului esimerkiksi huudella papiksi pukeutuneena riettaita kommentteja pareille kadulla. Hän esiintyy myös "Bob's Hot Story" -nimisessä pornografisessa elokuvassa vuodelta 1923.

Laurence Bergreen, kirjassaan Capone: The Man and the Era, kuvailee Druccia seuraavasti:

"Hän oli luonteeltaan piittaamaton ja uhkarohkea, ja hän näyttikin gangsterilta – kovalta, synkältä ja uhkaavalta, hänen ilmeensä oli jäätynyt traagiseksi naamioksi, jota koristivat epäsiistit hiukset, ja naama, joka jää vainoamaan vihollistensa unta".

Konflikti South Side -jengin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

North Side -jengi huomasi, että alkoholia myi halvemmalla heidän vihollisensa Gennan rikollisperhe, joka oli liittolainen amerikanitalialaisen South Side jengin kanssa, jota johti Johnny Torrio, jolla oli aikeita tulla koko kaupungin lääninherraksi. O'Banion yritti aluksi saada Torrion hallitsemaan Gennoissa. Kun Torrio epäonnistui tässä, O'Banion alkoi kaappata Gennojen tavaratoimituksia. Gennat halusivat tappaa O'Banionin, mutta sisilialainen poliitikko Mike Merlo, Unione Sicilianan (myöhemmin Italian-American National Union) Chicagon osaston johtaja ja alamaailman harmaa eminenssi poliittisen vaikutusvaltansa vuoksi, käytti veto-oikeuttaan tappamisessa. 10. marraskuuta 1924, päiviä sen jälkeen, kun Merlo oli kuollut sairauteen, Torrion miehet, John Scalise ja Albert Anselmi, saapuivat O'Banionin chicagolaiseen kukkakauppaan, mukamas järjestämässä kukka-asetelmia Merlon hautajaisiin, ja murhasivat O'Banionin. North Side Gang alkoi toimia Gennoja ja South Sidea vastaan. Johtajuus siirtyi Hymie Weissille, joka aloitti sarjan kostohyökkäyksiä Gennoja ja Torriota vastaan.

25. tammikuuta 1925, Drucci, Weiss ja Moran väijyttivät Torrion henkivartija-luutnantin, Al Caponen, ampuen tämän auton, mutta epäonnistuen tämän tappamisessa; he sitten kidnappasivat, kiduttivat ja murhasivat Caponen henkivartijan. 27. tammikuuta Drucci ja kaksi muuta North Siden jäsentä väijyttivät Torrion, kun tämä oli ostoksilla vaimonsa kanssa. Torrio haavoittui vakavasti, mutta selvisi hyökkäyksestä. Eräässä vaiheessa poliisit toivat Druccin ja Weissin Torrion sairaalasängyn vierelle, mutta Torrio kieltäytyi tunnistamasta heitä ampujiksi. Parantumisensa, ja lyhyen vankilatuomion jälkeen Torrio luovutti South Side Gangin hallinnan Caponelle, ja palasi New Yorkiin.

25. toukokuuta Drucci, Weiss ja Moran tappoivat South Side Gangin liittolaisen Angelo Gennan. 8. heinäkuuta Drucci ja toinen pyssymies murhasivat Anthony Gennan. 13. marraskuuta he murhasivat Gennan asemies Samuzzo Amatunan parturiliikkeessä. Tämän lempiravintolan omistaja myös kidnapattiin ja murhattiin, ja Capone alkoi kutsua Druccia "luteeksi".

Jengisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

10. elokuuta 1926 Drucci ja Weiss tulivat Caponen pyssymiesten väijyttämiksi kadulla, mutta ammuskelivat tiensä pakoon. Viisi päivää myöhemmin Drucci ja Weiss vaihtoivat laukauksia Caponen miesten kanssa salamurhausyrityksen uusinnassa samassa paikassa. North Side Gang vastasi korkeaprofiilisemmalla murhausyrityksellä, käyttäen juonta houkutellakseen Capone Cicerossa, Illinois'ssa sijaitsevan hotellin, jossa tämä asui, eteen ja sitten ampua satoja luoteja ikkunoiden läpi. Capone pelästyi, muttei loukkaantunu. 11. lokakuuta Caponen miehet tappoivat Weissin Pyhän nimen katedraalin ulkopuolella tämän kävellessä autostaan jengin päämajalle. Drucci ja Moran alkoivat johtaa North Side Gangia. Weissin ampumisen jälkeen Drucci ja Moran menivät rauhan konferenssiin muiden Chicagon jengien kanssa, mukaan lukien South SIde Gang. Vaikka Moran tahtoi jatkaa taistelua, Drucci suostutteli hänet hyväksymään aselevon.

Vuonna 1927 William Hale Thompson, vaikutusvaltaisen, vahvaa tukea afroamerikkalaisilta alueilta saavan, Cookin piirikunnan koneistonsa kärjessä, yritti paluuta pormestariksi. Thompsonin kampanjapuheet tulkittiin niin, että jos hän voittaisi, kaupungilla olisi rento asenne virkavaltaa kohtaan, ja hänet nähtiin Caponen miehenä. Vihollisten välillä oli mutkikkaita poliittisia ja etnisiä kanssakäymisiä. Irlantilaisamerikkalaiset poliitikot yrittivät maalata Thompsonin katolilaisuuden vastaiseksi anglosaksiseksi sovinistiksi, huolimatta tämän Caponen innoittamasta italialaisen äänestysalueen tuesta. Kuitenkin, Thompsonin tajuama kiitollisuudenvelkansa afroamerikkalaisille äänestäjille johti uskollisuuden siirtymiseen äänestäjien joukossa, mikä osittain mitätöi hänen poliittisen koneistonsa. Capone turvautui väkivallan kärjistymiseen varmistaakseen, että poliittinen kilpa päätettäisiin Thompsonin hyväksi. Kaupunginlaajuinen jengisota räjähti mahdollisuudesta, että Capone saisi vihollisilleen haitallisen pormestarin. 3. huhtikuuta 1927 Drucci päätti ryhtyä hyökkäykseen penkomalla Thompsonin kanssa linjassa olevan oltermannin toimiston. Chicagon poliisilaitoksen poliisipäällikkö käski miestensä pidättää kaikki North Side Gangin jäsenet paikan päällä.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

4. huhtikuuta 1927 Chicagon poliisi pidätti Druccin, löytäen piilotetun .45 -kaliiberisen pistoolin. Poliisieihin, jotka veivät hänet ja kaksi samaan aikaan pidätettyä liittolaista oikeustalolle, missä Drucci asianajaja odotti takuiden asettamista, mukaan lukeutui etsivä Dan Healy, kuka oli ampunut aseistautuneen ryöstäjän kuoliaaksi muutamaa kuukautta aiemmin. Urotyöt, joihin lukeutui Caponen vihollisen Joseph Saltisin lähes kohtalokas pahoinpitely marraskuun 1926 saluunaratsian yhteydessä, olivat saaneet Healylle maineen silmittömästä väkivallasta rikollisia kohtaan, vaikkakaan ei aina virka-ajalla.

Drucci vastusti käsivarresta kiinnipitämistä heidän odottaessaan autoa, ja herjasi Healya, joka vastasi läimäytyksellä; sitten hän otti esiin ja heristeli asettaan ja uhkasi ampua Druccin. Väittely jatkui autossa, mutta mitä tapahtui seuraavaksi on kiistanalaista. Myöhemmin, välikohtauksen aikana läsnä olleet poliisit tukivat Healyn versiota tapahtumista: että Drucci samalla kertoessaan aikeestaan olisi syöksynyt Healyn asetta kohti, mutta Healy olisi vetäytynyt ja sitten ampunut Druccin. Druccin kaksi liittolaista antoivat hyvin erilaisen selonteon, väittäen, että Healyn lyötyä Druccia olisi alkanut kahina, jonka johdosta kuski pysäytti auton tienvarteen, minkä seurauksena Healy olisi astunut ulos astinlaudalle, ja vetänyt aseensa ja ampunut Druccia kohti, kuka ammuttiin tämän istuessa autossa, käsiraudoissa kätensä sylissään. Druccia osui käsivarteen, sääreen ja vatsaan, ja tämä lyyhistyi ja kuoli auton lattialle.

Jälkiseuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Druccille järjestettiin ylelliset hautajaiset Mount Carmelin hautausmaalla, Hillsidessa, Illinois'ssa, mikä oli tyypillinen rikosmaailman tapa tuohon aikaan. Druccin hopeinen arkku maksoi 10 000 dollaria, ja hautajaishuoneita koristi yli 30 000 dollarin arvosta kukkia. Viranomaiset hyväksyivät Healyn ja muiden poliisien version tapahtumista. Druccin kuolinpesän loppusumma oli 500 000 dollaria.

Capone jatkoi Thompsonin tukemista, ja äänestyspäivänä 10. huhtikuuta 1928, niinkutsutussa "Pineapple Primary" -äänestyksessä, Thompsonia vastustavien vaalialueiden äänestyskopit olivat Caponen pommittajan, James Belcastron, tähtäimessä, mikä johti 15 ihmisen kuolemaan. Belcastron syytettiin myös murhaneen afroamerikkalaisen vaaliehdokkaan, ketä oli jahdattu katujen halki pyssymiehiä sisältävillä autoilla äänestyspäivänä, ennen tämän kuoliaaksi ampumista. Belcastron lisäksi syyteittyinä oli neljä poliisia. Osoitus paikallisten viranomaisten asenteesta Caponen organisaatiota kohtaan tuli vuonna 1931, kun Belcastroa ammuttiin murhayrityksen yhteydessä; poliisi antoi skeptisten journalistien ymmärtään Belcastron toimineen yksin. North Side Gang kohtasi loppunsa alamaailman voimana vuoden 1929 ystävänpäivän verilöylyn yhteydessä. Verilöyly johti yleisön huolestuineisuuteen Thompsonin liittolaisuudesta Caponen kanssa; seikka mikä vaikutti Anton J. Cermakin voittoon pormestarin vaaleissa 6. huhtikuuta 1931. Jäännös North Side Gangista jatkoi olemassaoloaan vierekkäin vastaavasti heikon Roger Tuohyn kanssa, mutta tuli eliminoiduksi Caponen pakottaessa Cermakin liittolaisia perääntymään.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Vincent Drucci