Viljavuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Viljavuus tarkoittaa (viljelys)maan hedelmällisyyttä, johon ihmisen tekemät viljely-, maanparannus- ja lannoitustoimet vaikuttavat ratkaisevasti. Viljavuudeltaan hyvä maa tuottaa jatkuvasti hyviä satoja. Viljavuus riippuu maan fysikaalisista, kemiallisista ja mikrobiologisista ominaisuuksista. Maan jatkuva viljely alentaa viljavuutta, ellei luonto esimerkiksi tulvien muodossa tai ihminen muokkaamalla ja lannoittamalla korvaa maasta otettuja kasvien ravinteita.[1]

Maan luontaista viljavuutta tarvitaan vain alkeellisessa maataloudessa. Siihen vaikuttavat kosteus- ja lämpöolot, maan kalkkipitoisuus ja kasvien typensidonta. Kehittyneessä viljelytekniikassa viljavuutta parannetaan muun muassa kalkituksella ja lannoituksella, mikä on vähentänyt luontaisen viljavuuden merkitystä. Ennen luonnostaan runsasravinteiset savimaat olivat satoisia, mutta myöhemmin lannoitetut keveämmät maat ylittivät niiden satotason.[2] Eloperäinen humus kohottaa kivennäismaiden viljavuutta tekemällä ne kuohkeammiksi ja ilmavammiksi sekä pieneliöille sopivaksi.[1] Maan hedelmällisyyttä voidaan tutkia tekemällä viljavuustutkimus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  2. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.