Vilho Karvala
Vilho Karvala (3. syyskuuta 1897 Lappajärvi – 8. toukokuuta 1970) oli suomalainen jääkäriluutnantti ja toimitusjohtaja. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Aukusti Karvala ja Vilhelmiina Höri. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Elly Signe Saveniuksen kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karvala kävi kansakoulun ja Haminan taistelukoulun vuonna 1918 sekä sotilasohjaajien täydennyskurssin Turengissa vuonna 1921 ja Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1924 sekä taktiikan soveltamiskurssin edellä mainitussa koulussa vuonna 1925.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karvala työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 19. huhtikuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 3. komppaniaan 30. heinäkuuta 1916 ja edelleen 2. konekiväärikomppaniaan 22. marraskuuta 1917. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karvala saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi joukkueenjohtajaksi 5. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin niin ikään joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 10. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karvala toimi sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta myöhemmin muodostettiin Jääkärirykmentti n:o 3, Savon jääkärirykmentti n:o 3 ja Uudenmaan rykmentti. Rykmentissä hän toimi nuorempana upseerina ja 1. tammikuuta 1919 alkaen 3. konekiväärikomppanian päällikkönä. Armeijasta hän erosi 9. maaliskuuta 1921 ja siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin sotilasohjaajaksi Mikkelin suojeluskuntapiiriin. Tehtävässä hän palveli 10. maaliskuuta 1921 – 30. toukokuuta 1922 välisen ajan, jonka jälkeen hänet siirrettiin paikallispäälliköksi Raahen suojeluskuntaan. Raahen suojeluskunnassa hän palveli 1. kesäkuuta – 30. syyskuuta 1922 välisen ajan, jonka jälkeen hänet siirrettiin sotilasohjaajaksi Raahen suojeluskuntapiiriin. Raahesta hän sai siirron kouluttajaksi Haminan suojeluskuntaan ja toimi tehtävässä 1. lokakuuta 1922 – 30. tammikuuta 1923 välisen ajan, jonka jälkeen hänet siirrettiin Myllykosken-Anjalan suojeluskunnan paikallispäälliköksi ollen tehtävässä 1. helmikuuta – 31. elokuuta 1923 välisen ajan. Takaisin Raaheen Karvala komennettiin 1. sotilasohjaajaksi Raahen suojeluskuntapiiriin 1. syyskuuta 1923 ja hän oli tehtävässä 30. huhtikuuta 1924 saakka, jolloin hänet siirrettiin Keski-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin 1. alueen päälliköksi. Alueen päällikön tehtävästä hänet siirrettiin 2. sotilasohjaajaksi 1. tammikuuta 1925 ja 1. sotilasohjaajaksi 16. toukokuuta 1925 sekä Raahen suojeluskuntapiirin 1. sotilasohjaajaksi 1. elokuuta 1925, missä tehtävässä hän palveli 30. kesäkuuta 1926 saakka, jolloin erosi suojeluskuntajärjestöstä ja siirtyi liikealalle.[1][2]
Talvi- ja Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karvala osallistui talvisotaan huoltopäällikkönä Kevyt Osasto l:ssä, missä joukossa hän osallistui taisteluihin Munasuolla, Muolaassa, Leppäsuolla, Kämärällä, Pienperossa, Näätälässä ja Talissa.[2]
Jatkosodan puhjettua Karvala komennettiin talousupseeriksi Linnoituspataljoona 4:ään, josta hänet kumminkin siirrettiin kohta Jalkaväenkoulutuskeskus 17:ään, missä hän palvelikin vuoteen 1942 saakka. Sotilaspalveluksesta Karvala vapautettiin palveluksesta vielä vuoden 1942 aikana hänen sairautensa johdosta ja hän siirtyi siviiliin A. F. Salovaaran toimitusjohtajaksi. Karvala haudattiin Helsinkiin.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.