Viirutupashaprakas
| Viirutupashaprakas | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Psathyrellaceae |
| Suku: | Tupashaprakkaat Homophron |
| Laji: | cernuum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Homophron cernuum |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Viirutupashaprakas[2] eli viiruhaprakas[2] (Homophron cernuum) on Psathyrellaceae-heimoon kuuluva sienilaji. Se kasvaa yleensä tuppaina elävällä lehtipuulla.
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viirutupashaprakkaalla on kosteusmuuntuva lakki, joka on kosteana kalpeanruskea ja kuivana norsunluunvalkoinen.[3][4] Lakin reunat ovat läpisäteiset. Helttojen väri vaihtelee kermanvärisestä punertavaan. Suojusjäänteitä ei ole.[3]
Itiöt ovat keskikokoisia, 7–8 mikrometriä pitkiä ja 4–5 mikrometriä leveitä. Ituhuokonen erottuu enemmän tai vähemmän selkeästi.[3] Itiöpöly on purppuranruskeaa.[4] Kystidit ovat keilamaisia, paksuseinäisiä ja usein kidepäisiä.[3]
Viirutupashaprakkaan voi sekoittaa saman suvun mattatupashaprakkaaseen (Homophron spadiceum). Mattatupashaprakas on kuitenkin kirkkaammanvärinen, ja sillä on suuremmat ja vaaleammat itiöt ja teräväkärkisemmät kystidit.[5][6]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viirutupashaprakasta tavataan Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan lehti- ja sekametsissä, puistoissa ja puutarhoissa.[3][7][8] Laji on yleisehkö Etelä-Suomessa, missä sitä esiintyy lehdoissa ja puistoissa.[9] Viirutupashaprakas kasvaa tyypillisesti tuppaina elävien lehtipuiden juurilla ja rungoilla, esimerkiksi pakkashalkeamissa. Isäntäpuu voi olla esimerkiksi pyökki, vaahtera, lehmus, poppeli, vuorijalava, hevoskastanja tai saarni.[3][9] Viirutupashaprakasta tavataan kuitenkin myös lahoavilla kannoilla ja kaatuneilla puilla. Siten laji on oletettavasti saproparasiitti: se kasvaa sekä lois- että lahottajasienenä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Homophron cernuum (Vahl) Örstadius & E. Larss. Index Fungorum. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Viirutupashaprakas (viiruhaprakas) – Homophron cernuum Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 5.12.2022.
- ↑ a b c d e f g Vašutová, Martina: Taxonomic studies on Psathyrella sect. Spadiceae. Czech Mycology, 2008, 60. vsk, nro 2, s. 137–171. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Phillips, Rogers: Mushrooms, s. 254. London: Macmillan, 2006. ISBN 978-0-330-44237-4. Google-kirjat (viitattu 5.12.2022). (englanniksi)
- ↑ Hvidlig mørkhat Danmarks Svampeatlas. Viitattu 5.12.2022. (tanskaksi)
- ↑ Örstadius, Leif & Ryberg, Martin & Larsson, Ellen: Molecular phylogenetics and taxonomy in Psathyrellaceae (Agaricales) with focus on psathyrelloid species: introduction of three new genera and 18 new species. Mycological Progress, 11.4.2015, 14. vsk, nro 5, s. 25. doi:10.1007/s11557-015-1047-x. ISSN 1861-8952. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
- ↑ McNeil, Raymond: Le grand livre des champignons du Québec et de l'est du Canada, s. 439. Éditions Michel Quintin, 2019. ISBN 978-2-89762-496-5. Google-kirjat (viitattu 5.12.2022). (ranskaksi)
- ↑ Cho, Sung Eun et al.: Macrofungal Survey of the Tian Shan Mountains, Kyrgyzstan. Mycobiology, 2.10.2019, 47. vsk, nro 4, s. 378–390. Taylor & Francis. doi:10.1080/12298093.2019.1661565. ISSN 1229-8093. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Kytövuori, Ilkka et al.: Helttasienten ja tattien ekologiataulukko. Teoksessa Salo, Pertti et al. (toim.): Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus, s. 306. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2005. ISBN 952-11-1997-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 5.12.2022).
| ||||||||||