Viikko-Vapaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Viikko-Vapaus (vuoteen 2001 saakka Vapaus) oli Mikkelissä vuosina 1977–2011 ilmestynyt sosiaalidemokraattinen viikkolehti.

Mikkeliläisen Vapauden lakattua vuonna 1963 Etelä-Savon sosiaalidemokraattien lehtenä toimi lappeenrantalainen Saimaan Sanomat, joka ei kuitenkaan onnistunut houkuttelemaan savolaisia toivotusti lukijoikseen. Omaa lehteä ryhdyttiin puuhaamaan vuonna 1977 lehdistötuen ja ammattiyhdistysliikkeen lehtisetelien turvin. Vuoden 1978 alusta säännöllisesti ilmestynyt Vapaus saavutti toisena vuotenaan lähes 4 300 tilaajan levikin. Mikkelin Työväenlehti Oy:n kustantamaa lehteä painettiin aluksi Saimaan Sanomien kirjapainossa sekä myöhemmin Mikkelissä ja muilla paikkakunnilla.[1] Ensimmäisenä päätoimittajana työskenteli Seppo Hyvärinen ja johtokunnan puheenjohtajana kansanedustaja Erkki Liikanen[2].

1980-luvun alun talousvaikeuksien jälkeen Vapaus lähti uuteen nousuun päätoimittaja Markku Lahikaisen ja toimitusjohtaja Jari Jääskeläisen johdolla. 1990-luvun vaihteessa sen levikki oli noin 7 250 kappaletta. Sisällössään lehti keskittyi poliittisen ja ammatillisen työväenliikkeen toimintaan sekä maakunnalliseen edunvalvontaan. Päätoimittaja Lahikainen työskenteli vuodesta 1995 lähtien myös yhtiön toimitusjohtajana. Liikasen jälkeen tärkeänä taustavaikuttajana toimi kansanedustaja Jouni Backman.[3]

Kuopiolaisen Valpas-lehden lakattua Viikko-Vapaus laajensi levikkialuettaan Varkauteen, mutta joutui luovuttamaan Itä-Hämeen neljä kuntaa Hämeenlinnalaiselle Viikko-Hämeelle. Lehden taloudellinen tilanne oli kohtalainen vielä 2000-luvun alussa, jolloin sillä oli 5 400–6 100 tilaajaa. Vuosina 2009–2010 talous kääntyi lievästi tappiolliseksi. Lehti jouduttiin lakkauttamaan, kun SDP oli evännyt siltä viestintätuen vuoden 2012 alusta lukien.[4] Taustalla oli puolueiden viestintätuen supistaminen sekä se, että uuden lainsäädännön mukaan puolue voi käyttää viestintätukea vapaasti erilaisiin viestintämuotoihin, kun aiemmin vuoteen 2008 saakka kyse oli suoraan lehdille maksetusta lehdistötuesta[5][6].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hämäläinen, s. 199, 203.
  2. Hämäläinen, s. 199.
  3. Hämäläinen, s. 200-202.
  4. Hämäläinen, s. 202–203.
  5. Katri Kallionpää, Jyrki Räikkä, Puoluelehdet ovat pahassa pinteessä, Helsingin Sanomat 6.1.2012 sivu D 6.
  6. OM: Viestintätuen ehtoja on tiukennettava (Arkistoitu – Internet Archive), Journalisti.fi. Viitattu 6.1.2012.