Vidal Sassoon
| Vidal Sassoon | |
|---|---|
 Sassoon vuonna 2006 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. tammikuuta 1928 Hammersmith, Lontoo, Britannia |
| Kuollut | 9. toukokuuta 2012 (84 vuotta) Los Angeles, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | Iso-Britannia |
| Ammatti | kampaaja ja liikemies |
| Puoliso |
Elaine Sassoon (1956–1963) Beverly Adams (1967–1980) Jeanette Hartford-Davis (1983–?) Rhonda Sassoon (1992–2012) |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Vidal Sassoon, CBE (17. tammikuuta 1928 Lontoo, Britannia – 9. toukokuuta 2012 Los Angeles, Yhdysvallat) oli brittiläinen kampaaja ja liikemies. Sassoon oli tunnettu uusien hiustyylien luomisesta ja hänen nimeään käytetään maailmanlaajuisesti myydyissä hiustuotteissa. Hän kehitti geometristen muotojen pohjalle rakentuneita helppohoitoisia kampaustyylejä, ja hänen pienestä Lontoon-salongistaan tuli 1960-luvulla muotikeskus. Sassoon laajensi liiketoimintaansa tämän jälkeen Britannian ulkopuolella ja myi lopulta oikeudet tuotteisiinsa 1980-luvulla. Hän oli myös sionisti ja filantrooppi ja rahoitti Vidal Sassoon International Center for the Study of Antisemitism -tutkimuskeskuksen perustamisen.
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vidal Sassoon syntyi juutalaiseen perheeseen Shepherd’s Bushissa, Lontoossa. Hänen isänsä Jack Sassoon oli kreikkalainen ja äitinsä Betty ukrainalais-brittiläinen.[1] Sassoonilla oli nuorempi veli, Ivor, joka kuoli sydänkohtaukseen 46 vuoden iässä.[2] Jack Sassoon jätti perheensä toisen naisen vuoksi Vidalin ollessa kolmevuotias ja Ivorin kuusi kuukautta. Betty-äidillä ei ollut varaa elättää poikia, joten he asuivat ensin tätinsä luona ja Vidalin ollessa viisivuotias heidät jouduttiin lähettämään juutalaiseen orpokotiin.[3] He elivät orpokodissa yli kuusi vuotta, kunnes heidän äitinsä otti heidät takaisin avioiduttuaan uudestaan. Vidalin äidillä ei edelleenkään ollut varaa järjestää pojilleen opetusta, ja Vidal jätti koulun 14-vuotiaana. Tämän jälkeen hän työskenteli apulaisena eräässä yhdistetyssä kauneushoitolassa ja parturi-kampaamossa.[4]
Vaikka Sassoon ei ollutkaan uskonnollinen, hän oli juutalainen ja sionisti. Hän liittyi 17-vuotiaana 43 Group -liikkeeseen, joka taisteli Lontoon kaduilla Oswald Mosleyn fasisteja vastaan. Sassoon lähti vuonna 1948 Israeliin, missä työskenteli kibbutzilla ja liittyi armeijaan. Hän taistelikin vuoden 1948 Israelin itsenäisyyssodassa.[4]
Hiusalan vaikuttaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_001.JPG)
Israelissa Sassoon haaveili arkkitehdin urasta, mutta hänen köyhä perheensä kutsui hänet kuitenkin takaisin Lontooseen. Hän jatkoi uraansa parturialalla ja opiskeli sitä Raymond Bessonen apulaisena.[4] Sassoon avasi 1954 ensimmäisen oman salonkinsa. Seuraavien yhdeksän vuoden aikana hän kehitti omanlaisen geometrisen hiustyylin, johon hän sai omien sanojensa mukaan vaikutteita Bauhaus-arkkitehtuurista. Sassoonista tuli tunnettu, kun hän muotoili 1963 näyttelijä Nancy Kwanille eräänlaisen polkkatukan, jossa oli geometrisiä, teräviä kulmia.[5] Sassoonin luoma tyyli oli vallankumouksellinen, sillä naisilla muodissa ollut niin sanottu ”mehiläispesä”-kampaus oli vaikeahoitoinen. Sassoon teki kampauksia, jotka olivat helppohoitoisia ja antoivat naisille lisää henkilökohtaista vapautta.[4]
Sassoonin pienestä salongista tuli muotikeskus, ja siellä vieraili ihmisiä näkemässä salongin julkkisasiakkaita. Sassoonin asiakkaisiin kuuluivat muun muassa Twiggy, Jean Shrimpton ja Terence Stamp.[4] Hän teki yhteistyötä myös elokuva-alan kanssa, ja Roman Polański käytti hänen salonkiaan elokuvassa Inho. Polański myös maksoi Sassoonille 5 000 dollaria, jotta tämä leikkaisi Mia Farrow’n hiukset elokuvaan Rosemaryn painajainen.[5]
Sassoon laajensi pian suosion saavuttamisen jälkeen toimintaansa Yhdysvaltoihin. Hän avasi vuonna 1964 toimipisteen New Yorkiin. Seuraavan viiden vuoden aikana hän perusti salongin Torontoon ja Beverly Hillsiin ja parturikoulun Lontooseen. Sassoon aloitti vuonna 1973 hiustenhoitotuotteiden myymisen, ja vuosikymmenen puolivälissä hänellä oli jo 14 salonkia ja kolme koulua Yhdysvalloissa, Kanadassa, Britanniassa ja Saksassa.[4] Hän mainosti tuotteitaan sloganilla ”Jos et näytä hyvältä, emme mekään näytä hyvältä.” Tuotteita myytiin vuodessa parhaimmillaan yli sadan miljoonan dollarin arvosta.[5] Sassoon itse lopetti hiusten leikkaamisen vuonna 1971 ja luovutti samalla salonkiensa luovan johtajan paikan Roger Thompsonille.[1]
Sassoon kiinnostui 1970-luvulla toisen vaimonsa Beverly Adamsin kanssa hyvinvointialasta. He kirjoittivat siitä bestseller-kirjan A Year of Beauty and Health (1975). Lisäksi Sassoon veti hetken omaa talk show -ohjelmaansa, Your New Day (1980), joka keskittyi erityisesti elämäntaitoihin.[4]
Sassoon myi tuotteidensa oikeudet 1980-luvulla keskittyäkseen filantropiaan.[6] Hän rahoitti muun muassa Jerusalemin heprealaisen yliopiston yhteyteen perustetun tutkimuskeskuksen, jonka nimeksi tuli Vidal Sassoon International Center for the Study of Antisemitism.[4]
Sassoon oli myynyt tuotteiden oikeudet Richardson-Vicksille, jonka Procter & Gamble osti vuonna 1985. Sassoon ja Procter & Gamble neuvottelivat 1988 uudelleen sopimuksen nimen käyttöoikeudesta. Sassoon nosti kuitenkin 2003 oikeusjutun Procter & Gamblea vastaan ja väitti, että yritys tuhoaa tarkoituksella brändiä muiden merkkiensä, kuten Pantenen myynnin edistämiseksi. Osapuolet sopivat lopulta asian ennen oikeudenkäyntiä.[7]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sassoon avioitui ensimmäisen vaimonsa Elaine Woodin kanssa vuonna 1956, mutta he erosivat vuonna 1963. Toisen avioliittonsa hän solmi 1967 kanadalaisen näyttelijä Beverly Adamsin kanssa. He saivat neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tytärtä, ja erosivat 1980. Sassoonin kolmas vaimo oli Jeanette Hartford-Davis, jonka kanssa hän avioitui 1983. Liitto ei kestänyt pitkään, ja neljännen kerran Sassoon meni naimisiin vuonna 1992, muotoilija Ronnie Holbrookin kanssa.[4] Sassoon muutti vuonna 1968 toisen vaimonsa Beverly Adamsin kanssa New Yorkiin ja 1975 Beverly Hillsiin.[1]
Sassoonilla diagnosoitiin leukemia vuonna 2009,[8] ja hän kuoli sairauteen kotonaan Los Angelesissa 9. toukokuuta 2012.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Vidal Sassoon Voguepedia. Vogue. Arkistoitu 31.12.2013. Viitattu 30.12.2013. (englanniksi)
- ↑ Armstrong, Lisa: Vidal Sassoon: the man who made English hairstyling great The Sunday Times. 21.10.2009. Times Newspapers Ltd. Arkistoitu 15.6.2011. Viitattu 30.12.2013. (englanniksi)
- ↑ Vidal Sassoon: 'I adored my mother, even though she left me in an orphanage for SEVEN awful years' Mail Online. 10.8.2010. Associated Newspapers Ltd. Viitattu 29.12.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Reed, Christopher: Vidal Sassoon obituary The Guardian. 9.5.2012. Guardian News and Media Limited. Viitattu 29.12.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Weber, Bruce: Vidal Sassoon, Hairdresser and Trendsetter, Dies at 84 International New York Times. 9.5.2012. The New York Times Company. Viitattu 10.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Cohen, Sandy: Vidal Sassoon, renowned hairstylist, dies at 84 SFGate. 10.5.2012. Hearst Communications Inc. Arkistoitu 13.5.2012. Viitattu 10.5.2012. (englanniksi)
- ↑ P&G settles lawsuit with Vidal Sassoon 3.9.2004. William Reed Business Media. Viitattu 29.12.2013. (englanniksi)
- ↑ Grahame, Caroline: Vidal Sassoon, hairdresser who created the bob, reveals he is fighting leukemia Mail Online. 12.6.2011. Associated Newspapers Ltd. Viitattu 29.12.2013. (englanniksi)
- ↑ Hiusmuotoilun uranuurtaja Vidal Sassoon on kuollut (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat. 9.5.2012.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vidal Sassoon Wikimedia Commonsissa
- Vidal Sassoonin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (Arkistoitu – Internet Archive)
- The Vidal Sassoon International Center for the Study of Antisemitism (englanniksi)
- Vidal Sassoonin salainen elämä (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Haastattelu iraninjuutalaisessa lehdessä (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
