Vesakosken paperitehdas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vesakosken paperitehdas toimi noin vuosina 18201840 Ikaalisten Juhtimäessä. Lumpuista käsityönä paperia valmistanut tehdas tuli tunnetuksi myös väärän rahan valmistamisesta.

Tehtaan perustaja Johan Glas (2. elokuuta 1780 Pori14. heinäkuuta 1851) kävi kolme vuotta Porin triviaalikoulua, oli sitten puusepän kisällinä ja muutti 1806 Tampereelle. Tampereella Glas oli Hatanpään kartanon omistajan, filosofian maisteri L. G. Lefrénin palveluksessa sahan, myllyjen ja paperitehtaan kirjanpitäjänä ja hoitajana. Lefrén omisti Tammerkosken rannalla sijainneen paperitehtaan sekä muitakin teollisuusyrityksiä.

Vuonna 1812 Glas osti Lefréniltä Erän tilan Ikaalisten Juhtimäestä. Hän myi tilan 1817 ystävälleen Henrik Hellénille ja muutti itse läheiseen Viitaniemen torppaan. Glas ja Hellén rakensivat noin vuoden 1820 tienoilla paperimyllyn Vesakoskeen, nykyiseltä nimeltään Mäkelänkoski. Tässä tehtaassa valmistettiin lumpuista makulatuuri- ja karkeaa käärepaperia. Kerrotaan kuitenkin että tehtaassa olisi todellisuudessa valmistettu salaa vesileimoilla ja sopivalla kohopainanteella varustettua valkoista raitapaperia jota käytettiin Ruotsin vallan peruna vielä Suomessa käytössä olleiden setelien väärentämiseen. Glas piirsi tämän tiedon mukaan käsin väärennetyt riikintalarit ja velkariksit jokaisen erikseen. Glas ei jäänyt koskaan kiinni väärennyksistä vaikka muutamia hänen tekemiään seteleitä joutui viranomisten käsiin ja eräs renki tuomittiin vankeuteen niiden levittämisestä.

Vuonna 1837 tehtaan kolmanneksi omistajaksi tuli Juhtimäeltä kotoisin ollut talollinen Johan Toivonen. Glasin ja Hellén riitautuivat kuitenkin pian tämän jälkeen ja Hellén myi Erän tilan palaten Tampereelle. Vesakosken paperitehtaan toiminta päättyi muutama vuosi tämän jälkeen. Vuonna 1820 rakennettu Klaasen rahapajana pidetty hirsirakennus säilyi ehjänä aina 1970-luvulle saakka, mutta nykyisin sitä ei enää ole olemassa. Viisaana Klaasena tunnetun Johan Glasin muisto säilyi myös Ikaalisten kansanperinteessä erilaisina tarinoina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]