Verikiintiö

Verikiintiö (engl. blood quantum), tai virallisesti verikiintiölait (engl. blood quantum laws), on nimitys järjestelmälle, jolla Yhdysvaltain alkuperäisväestö on perinteisesti rajoittanut heimoon kuulumista. Rajoitus perustuu siihen, kuinka suuri prosenttiosuus henkilön perimästä, eli verestä, on ns. intiaaniverta. Verikiintiö ilmoitetaan murtolukuina, kuten esimerkiksi 1/2 tai 1/4.

Tausta ja käyttöönotto

Ensimmäinen verikiintiön lakiin kirjannut taho nyky-Yhdysvaltain alueella oli Virginian siirtokunta: se määräsi vuonna 1705, että siirtokunnan kansalaisoikeudet eivät kuulu sellaisille henkilöille, joiden perimästä vähintään puolet oli peräisin alkuperäisväestöstä. Koska verikokeita ei vielä käytetty valkoiset siirtolaiset määrittelivät verikiintiön ihonvärin perusteella.

Liittovaltion alkuperäinen tarkoitus oli rajoittaa heimoihin kuuluvien henkilöiden määrää asettamalla verikiintiö. Yhdysvallat kiintiöi aluksi 138 miljoonaa eekkeriä maita intiaanireservaattien perustamiselle. Kun näitä maita alettiin jakamaan, sovellettiin pääsääntöisesti 1/4-verikiintiötä, jonka täyttäneille jaettiin vain yhteensä 90 miljoonaa eekkeriä, koska merkittävä osa alkuperäisväestöstä ei täyttänyt vaadittavaa verikiintiötä. Ylijäämämaa myytiin valtaväestöön kuuluville yksityishenkilöille ja yrityksille.

Nykyään

Aikojen saatossa, ja rotujen välisen pariutumisen yleistyttyä, verikiintiön laskeminen on muuttunut koko ajan monimutkaisemmaksi. Myöskin yhä harvempi henkilö täyttää 1/4- tai 1/2 -verikiintiön.

Arviolta noin 70 prosenttia intiaaniheimoista käyttää verikiintiötä edelleen ennakkovaatimuksena heimon jäsenyydelle. Huomionarvoista on, etteivät heimot salli "kaksoiskansalaisuutta", eli henkilö saa kuulua vain yhteen heimoon kerrallaan. Vuonna 1934 säädetyn lain nojalla jokainen intiaaniheimo sai itse määritellä, keitä heimoon kuului ja millä perustein. Tällaisia muita vaatimuksia voivat olla esimerkiksi kielitaitovaatimus.

Sovellettava verikiintiö reservaattien perusteella

Sulkeissa osavaltiot, joiden alueella reservaatti sijaitsee.

Reservaatit, joiden verikiintiö on 1/2

• Chippewa Cree (Montana)
• Yomba Shoshone (Nevada)
• Tohono Oʼodhamien reservaatti (Arizona)
• Fort Apachen reservaatti (Arizona)

Reservaatit, joiden verikiintiö on 1/4

• Kialegeen heimokaupunki (Oklahoma)
• Mustajalkojen reservaatti (Montana)
• Navajoiden reservaatti (Arizona, New Mexico, Utah)
• Crowien reservaatti (Montana)
• Fort Peckin reservaatti (Montana)
• Standing Rockin reservaatti (Pohjois-Dakota, Etelä-Dakota)

Reservaatit, joiden verikiintiö 1/8

• Ponca-reservaatti (Oklahoma)
• Delawarien reservaatti (Oklahoma)

Reservaatit, joiden verikiintiö on 1/16

• Iowien Oklahoman reservaatti (Oklahoma)

Havaiji

Myös havaijilaiset soveltavat verikiintiötä, vaikka liittovaltio ei virallisesti laskekaan näiden kuuluvan alkuperäisväestöön samalla tavalla kuin Yhdysvaltain mantereella. Sen sijaan havaijilaiset ovat "erillinen ja uniikki alkuperäiskansa". Havaijilaisasioiden virasto myöntää kenelle tahansa havaijilaista syntyperää omaavalle todistuksen asiasta, mutta ainoastaan 50 %:n verikiintiön täyttävät ovat oikeutettuja esimerkiksi hakemaan vuokratontteja havaijilaisten kotimailta.

Kritiikkiä

Koska verikiintiö oli alkujaan liittovaltion sanelema laki eikä intiaaniheimojen oma ehdotus, siihen on suhtauduttu toisinaan kriittisesti. Yhtenä verikiintiön tavoitteista oli rajata alkuperäisväestön määrä mahdollisimman pieneksi, jotta näille maksettavien etuuksien määrä saataisiin myös pieneksi.

Verikiintiön taustalla oli myös eugeniikalle perustuva ajatus siitä, että tasan puolet kaikista lapsen perinnöllisistä ominaisuuksista peritään toiselta vanhemmalta ja tasan puolet toiselta. Ennen verikiintiötä monet alkuperäisväestön ryhmät määrittelivät heimoon kuulumisen muilla tavoin kuin puhtaasti verenperinnön kautta.