Venetsian getto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Venetsian geton keskusaukio.

Venetsian getto oli Venetsian alue, jossa juutalaiset joutuivat asumaan Venetsian tasavallan aikana. Sana getto on alkujaan italiaa (ghetto), ja venetsian kielellä se on "ghèto". Venetsian getto, joka oli siis getoista ensimmäinen, perustettiin 29. maaliskuuta 1516, joskin juutalaisten oikeuksia ja asumista oli rajoitettu jo sitä ennen.[1] Italiassa sijaitseva Ranskan armeija, jota komensi 28-vuotias kenraali Napoleon Bonaparte, valloitti Venetsian 1797 ja hajotti Venetsian tasavallan, ja silloin päättyi geton eristys kaupungista. 1800-luvulla getto sai nimen Contrada dell'unione.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cannaregion sijainti Venetsiassa.

Sanan ghetto alkuperä on kiistanalainen. Oxford University Pressin etymologi Anatoly Liberman on sitä mieltä, että kaikki etymologiset selitykset ovat vääriä, ja esittää mahdolliseksi yhteydeksi saksan kielen sanan Gasse, ruotsin gata, gootin kielen Gatwo, jotka merkitsevät katua.[2] Libermanin hylkäämiin teorioihin sanan taustasta kuuluvat seuraavat kolme: getto (valimo), sillä ge- ghe- ääntyvät italiaksi hyvin eri tavalla, ja alueesta olisi loogisesti käytetty nimeä "getti", valimot, monikossa; borghetto, joka on sanan borgo diminutiivi ja merkitsee pientä kaupunkia, täsmentymätön termi; ja heprean kielen sana get, avioeroasiakirja, jolla ei ole yhteyttä "eristettyyn paikkaan".[2]

Sijainti ja maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ponte del Gheto Novo.

Getto on Venetsian Cannaregion sestieren alue, ja se jakautuu kahteen osaan, jotka ovat Ghetto Nuovo ("Uusi getto") ja sen vieressä Ghetto Vecchio ("Vanha getto"). Nämä geton alueiden nimitykset ovat harhaanjohtavia, sillä ne viittaavat valimoiden vanhaan ja uuteen alueeseen. Juutalaisten asuinalueena Ghetto Nuovo on itse asiassa vanhempi kuin Ghetto Vecchio.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levantin juutalaisten synagoga.

Vaikka Venetsian getossa asui hyvin paljon juutalaisia, väestö ei koskaan sulautunut erilliseksi "Venetsian juutalaisten" ryhmäksi. Neljä viidestä synagogasta kuului kukin omalle etniselle ryhmälleen. Omat synagogat oli saksalaisella (Scuola Grande Tedesca), italialaisella (Scuola Italiana), espanjalaisella ja portugalilaisella (Scuola Spagnola) sekä sefardiyhteisöllä (Scola Levantina). Viidennen, Scuola Cantonin, rakensi neljä sukua yksityiseksi synagogaksi. Yksi suvuista oli Fano, joka rahoitti rakennustyön, ja synagoga on saattanut olla myös provencelaisten juutalaisten käytössä. Nykyisin Venetsiassa asuu muitakin aškenasijuutalaisia, lähinnä Chabad-Lubavitch-liikkeen jäseniä, jotka pitävät kosher-ruokakauppoja, ješivaa ja omaa synagogaa.

Getossa on perinteisesti puhuttu venetsiaa, italiaa, juutalaisten espanjaa, ranskaa ja saksaa. Lisäksi hepreaa on käytetty ja yhä käytetään kylteissä, omistuskirjoituksissa ja virallisissa yhteyksissä, kuten vihkitodistuksissa, ja tietysti jumalanpalveluksissa. Englantiakin käytetään nykyisin yleisesti matkailijoiden vuoksi kaupoissa ja museossa.

Nykygetto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venetsian juutalaisyhteisön infopisteVanhassa getossa.
Lubavitchien ješiva Venetsian entisessä getossa.

Getto on edelleen kaupungin juutalaisuuden keskus. Venetsian juutalainen yhteisö, johon kuuluu noin 500 henkeä, on kulttuurisesti hyvin aktiivinen.[3]

Kaupungissa järjestetään vuosittain heprean tutkijoiden kansainvälinen kokous, jossa keskeisenä on Veneton historia ja kulttuuri. Vuoden mittaan järjestetään muitakin kokouksia, näyttelyitä ja seminaareja.

Synagogat eivät ole vain jumalanpalveluspaikkoja, vaan niissä pidetään myös luentoja pyhistä teksteistä ja Talmudista niin lapsille kuin aikuisillekin sekä nykyheprean kursseja. Lisäksi siellä on lastentarha ja vanhainkoti, kosherhotelli Giardino dei Melograni, kosherravintola Hostaria del Ghetto ja leipomo. Arkkitehtonisten ja taiteellisten muistomerkkien ohella alueella on juutalaisen taiteen museo, Renato Maestro -kirjasto ja -arkisto ja Midrash Leon da Modenassa uusi infopiste.

Geton alueella on myös ješiva, useita juutalaista kirjallisuutta myyviä kauppoja, Chabad-synagoga, josta vastaa Venetsian Chabad.[4] Vaikka Venetsian noin 500 juutalaisesta vain harva nykyisin asuu getossa,[5] monet käyvät siellä päivittäin jumalanpalveluksessa kahdessa synagogassa, jotka ovat edelleen käytössä (kolmessa muussa järjestetään vain juutalaisyhteisön museon opastettuja retkiä).

Merkittäviä asukkaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geton merkittävia asukkaita ovat olleet Leone da Modena, jonka suku on lähtöisin Ranskasta, sekä hänen oppilaansa Sara Copia Sullam, joka oli taitava kirjoittaja, väittelijä (kirjallisesti) ja jolla oli oma salonki. Kuuluisa lasimestari Meir Magino oli myös getosta kotoisin.

Juhlavuosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ghetto täyttää vuonna 2016 viisisataa vuotta, ja Venetsiassa järjestetään merkkivuoden aikana runsaasti tapahtumia ja tilaisuuksia. Merkkivuoden tapahtumien kautta halutaan kertoa gettojen merkityksestä juutalaiselle kulttuurille. Tapahtumiin kuuluu muun muassa William Shakespearen näytelmän Venetsian kauppias esittäminen aidossa ympäristössä. Dogen palatsissa on merkkivuoden päänäyttely.[6]

Kirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • William Shakespearen näytelmä Venetsian kauppias, n. 1595, kertoo venetsialaisesta juutalaiskauppiaasta Shylockista ja hänen perheestään.
  • Arnold Weskerin näytelmä The Merchant (1978) kertoo Shylockin tarinan ja alkaa Nuovo Ghettosta. Arnold Wesker, The Merchant with Commentary and notes. London: Metheun, 1983.
  • Geraldine Brooksin romaani People of the Book (2008) käsittelee Sarajevon Haggadahin historiaa. Siinä on jakso, jonka tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1609 ja Venetsian gettoon.
  • Sarah Dunantin romaani Kurtisaanin vuoteessa (2006) sisältää kohtauksia, jotka tapahtuvat geton juutalaisessa panttilainaamossa
  • Susanna Clarken romaanissa Jonathan Strange & Mr Norrell (2004) on kohtaus, joka tapahtuu getossa.
  • Hugo Pratt: Venezianische Legende. Corto Maltese. Bd 8. Romaani. Carlson, Hamburg 1985, 1998. ISBN 3-551-71669-2
  • Mirjam Pressler: Shylocks Tochter. Venedig im Jahre 1568. Romaani. Alibaba Verlag, Frankfurt am Main 1999, [ertelsmann, München 2005. ISBN 3-570-30172-9
  • Rainer Maria Rilke: Eine Szene aus dem Ghetto. teoksessa: Rilke: Geschichten von lieben Gott. Insel, Leipzig 1931, Argon, Berlin 2006. (div. weitere Ausg.) ISBN 3-86610-045-0
  • Israel Zangwillin trilogia:
    • Kinder des Ghetto. 1897. Cronbach, Berlin 1897, 1913
    • Träumer des Ghetto. 1898. Cronbach, Berlin 1908, 1922
    • Komödien des Ghetto. 1907. Cronbach, Berlin 1910 ]
  • Daniel Silva: A Death in Vienna. 2004. Romaani (sisältää tapahtuman Cannaregiossa). ISBN 0399151435

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Weiner, Rebecca. "The Virtual Jewish History Tour", viitattu 4.6.2016
  2. a b Anatoly Liberman: Why Don’t We Know the Origin of the Word Ghetto? Oxford University Press. Viitattu 3.6.2016. (englanniksi)
  3. Jewish Community of Venetsia, viitattu 4.6.2016 (englanniksi)
  4. Chabad of Venetia, viitattu 4.6.2016 (englanniksi)
  5. Jewish Venice >> History and Culture, viitattu 4.6.2016 (englanniksi)
  6. Hannu Pesonen: Maailman ensimmäinen juutalaisgetto täyttää tänä keväänä 500 vuotta Helsingin Sanomat. 2.6.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Venetian Ghetto