Venäjän metsäteollisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puuta Arkangelin alueella rautateiden lastauspaikalla.

Venäjän alueesta 45,3 prosenttia on metsän peitossa. 80 prosenttia Venäjän metsistä sijaitsee Siperiassa sekä Itä-Aasiassa ja 20 prosenttia Euroopan puolella Venäjää. Venäjän metsäteollisuudessa suurin osa myyntituloista saadaan jalostamattoman raakapuun viennistä.[1]

Heinäkuussa vuonna 2007 Venäjän hallinto nosti pyöreän puutavaran vientitullia (ks. Venäjän puutulli) 20 prosentilla ja huhtikuussa vuonna 2008 vielä 25 prosentilla. Korotukset johtivat siihen, että venäläisten puutavaravientiyhtiöiden kilpailukyky maailmanmarkkinoilla heikkeni. Vuoden 2008 toisella puoliskolla maailmanlaajuisen talouskriisin (ks.Taantuma (2008–2009)) takia rakennustyöt vähenivät jyrkästi Japanissa, Kiinassa ja Länsi-Euroopassa. Lisäksi tuotantomäärät pienenivät huomattavasti sektoreilla, jotka käyttävät puutavaraa tuotannossaan. [2]

Vuonna 2008 Venäjän metsäteollisuusyritysten nettotulos heikkeni huomattavasti. Tästä kertoo Venäjän metsäteollisuusyritysten top-50 tilasto, joka julkistetaan vuosittain venäläisessä Lesnaja industrija -lehdessä. Vuoden 2008 tilaston mukaan viidenkymmenen suurimman yrityksen kokonaistulos oli 216,34 miljardia ruplaa (noin 5,36 miljardia €), josta kymmenen suurimman yrityksen osuus oli 70 %. Viidenkymmenen menestyneimmän yrityksen kokonaisvoitto oli 6,26 miljardia ruplaa (noin 155,14 miljoonaa €). Pelkästään puutuotteita valmistavien yritysten osuus kokonaistuloksesta oli 27 prosenttia ja kokonaisvoitosta 26,8 prosenttia. Loppuosa meni sellu- ja paperiyrityksille. [3]

WTO-jäsenyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän WTO-jäsenyydestä käytiin historian pisimmät liittymisneuvottelut. Varsinainen liittymishakemus on jätetty jo vuonna 1993. Venäjän WTO-jäsenyys vahvistui 21.7.2012. WTO-jäsenyyden myötä havupuun tullimaksut laskivat euromääräisesti puoleen ja lehtipuun tullimaksut neljännekseen nykyisestä.[4]

Pitkien jäsenyysneuvottelujen tuloksena Venäjälle myönnettiin myös ennätyspitkät siirtymäajat, viimeiset sitoumukset toteutetaan vuoteen 2020 mennessä. Kaikkiaan Venäjän WTO-liittymissopimuksessa on 164 erilaista sitoumusta. Suurin osa koskee ulkomaankaupan säädöksiä: tuonti- ja vientitulleja, määrärajoituksia, tuontilisenssejä ja muita kaupan asiakirjoja. Jäsenyyden myötä loppuu myös pitkä kiista raakapuun vientitulleista.[5]

Metsänomistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsien yksityisomistus on Venäjällä mahdollista vain hyvin poikkeuksellisessa tapauksessa. Venäjän oikeuskäytäntö osoittaa, että vieläkään ei ole selvää mistä asioista yksityisomistaja saa itse päättää metsää käytettäessä. Privatisoidulle maalle kasvanut uudismetsä voi olla yksityisomistuksessa. Kaupunkimetsät, puolustusvoimain metsät ja talousmetsät ovat valtionomistuksessa. Maatalousmetsät ovat alueiden hallinnoimia. Vuonna 2007 talousmetsiä tuotiin alueiden hallinnointiin.[6]

Metsäteollisuuden ongelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäteollisuudessa tuotetaan joka vuosi noin 0,5 miljardia tonnia biomassaa, josta jatkotuotantoon mene vain 25 prosenttia. Havu, kaarna ja oksat jäävät käyttämättä. Valmistuotteita tulee vain 11 prosentista raaka-ainetta. Syksyllä 2011 Pietarin kansainvälisessä metsäfoorumissa kuultiin, millaisia ongelmia Venäjän metsäteollisuudella muun muassa on:

  • Hallitsematon polttoaineiden hintojen nousu
  • Kuljetuksen ja logistiikan ongelmat. Esimerkkinä metsäteollisuutta palvelevien kuljetusyritysten yksityistäminen, jonka takia Venäjän metsäteollisuuden tuotteiden hinnat alkoivat nousta
  • Oikeudelliset ongelmat vuokrasuhteiden sääntelyyn ja metsämaan vuokraoikeuksien huutokauppoihin liittyen
  • Ulkoisia taloussuhteita ohjaavien normien ja sääntöjen puuttuminen
  • Järkevän investointiprojektien valintastrategian puuttuminen [7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]