Veli Virkkunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Veli Juhani Virkkunen (23. lokakuuta 1913 Turku23. elokuuta 2001) oli suomalainen filosofian maisteri, toimittaja, sotakirjailija ja tiedotuspäällikkö.[1]

Virkkusen vanhemmat olivat hovioikeuden asessori, laamanni Veli Kustavi Snellman (1874–1940) ja Inkeri Elina Koskinen (1888–1928). Veli Virkkunen toimi muun muassa Yleisradion tiedotuspäällikkönä.[1]

Veli Virkkunen oli naimisissa 1939–1949 muotitaiteilija, laulajatar Maire Virkkunen-Harkin kanssa[2] ja toisen kerran Margaret Ann Bensonin (1921–2009). Yleisradion kirjallisuustoimittaja Juha Virkkunen oli Veli Virkkusen poika hänen ensimmäisestä avioliitostaan.[1][3]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Menestyvä myyjä ; kuv. Erkki Tuomi. Sininen kirja, Helsinki 1946
  • Televisio elinkeinoelämän palveluksessa. Ilmon julkaisusarjaa 1. Helsinki 1956
  • Hotelli- ja ravintolaenglantia. Hotelli- ja ravintolakoulun julkaisuja 3. Otava 1962
  • Stalinin urut : Amerikan sota-apu Neuvostoliitolle - The guns of Stalin : super power made in USA. Alea-kirja, Helsinki 1983
  • Vuoksen voittajat. WSOY 1985, ilmestynyt englanniksi nimellä Finland's victory at the Vuoksi River where the Finnish army stopped the Russians cold : a memoir. MBV Press, Helsinki 2006
  • Vanhat sotilaat eivät kuole koskaan : sotamies Jaakko Solan muistoalbumi talvisodasta tähän päivään. WSOY 1989
  • Leningradin portilla : Aarne Blickin, Adolf Ehrnroothin ja Maksim Litvinovin aikaan. WSOY 1991
  • Vapauden testamentti : Savon prikaatin sotilaita von Döbelnistä Adolf Ehrnroothiin. WSOY 1999

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]