Vartiotykkivene 1
| Vartiotykkivene 1 | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Neuvostoliitto |
| Palveluskäyttöön | 25. elokuuta 1941 |
| Poistui palveluskäytöstä | palautus Neuvostoliittoon 1944 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 29 t |
| Pituus | 22,6 m |
| Leveys | 3,4 m |
| Syväys | 0,6 m |
| Nopeus | 17,5 solmua |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × 450 mm torpedoa 1 × 75 mm tykki 9 × konekivääri 6 × syvyyspomminpudotinta |
Vartiotykkivene 1 (VTV 1) oli Suomen merivoimissa palvellut panssaroitu vartiovene. Sen keulakannelle oli pääaseeksi asennettu T-28-panssarivaunun torni 76,2 mm tykkeineen. Alun perin se oli Neuvostoliiton laivaston Panssarivene 251. Se oli yksi viidestä jatkosodassa suomalaisten sotasaaliiksi saamista aluksista.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus löydettiin Pukkion lähettyviltä 25. elokuuta 1941. Se oli ajettu rantaan, jotta olisi vältetty uppoaminen rannikkotykistön osuttua siihen. Suomalaiset korjasivat aluksen, joka liitettiin laivastoon nimellä vartiotykkivene 1. Alus oli jo lokakuussa mukana Someriin tehdyssä iskussa, jolla oli tarkoitus selvittää saaren puolustusta.[1]
Kesäkuun alussa 1942 alus siirrettiin Ääniselle. Se osallistui ainoaan alusten väliseen taisteluun 2.–3. syyskuuta Andomanniemen länsipuolella Äänisen eteläpäässä. Taisteluun kahta Neuvostoliiton laivaston vartiovenettä vastaan osallistuivat VTV-1:n lisäksi tykkiveneet Ilmari, Karhumäki. Kumpikaan osapuoli ei kärsinyt merkittäviä vaurioita.[1]
VTV 1 oli ainoa suomalainen sota-alus, joka tuotiin pois Ääniseltä. Se nostettiin junaan kesäkuun lopulla 1944 ja kuljetettiin Suomeen. Alus luovutettiin 1944 rauhansopimuksen mukaisesti Neuvostoliitolle muiden sotasaalisveneiden kanssa.[1]
Aluksen päällikkönä oli luutnantti E. Innanmaa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
- Lappalainen, Niilo: Äänisen rannoilla. Helsinki: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15469-5.