Vaaleanvihreä SF

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vaaleanvihreä SF
Tunnisteet
IUPAC-nimi Dinatrium-3-[[N-etyyli-4-[[4-[etyyli-[(3-sulfonaattofenyyli)metyyli]atsaniumylideeni]sykloheksa-2,5-dien-1-ylideeni]-(4-sulfonaattofenyyli)metyyli]anilino]metyyli]bentseenisulfonaatti
CAS-numero 5141-20-8
PubChem CID 21223 ja 164886572
SMILES CCN(CC1=CC(=CC=C1)S(=O)(=O)[O-])C2=CC=C(C=C2)C(=C3C=CC(=[N+]
(CC)CC4=CC(=CC=C4)S(=O)(=O)[O-])C=C3)C5=CC=C(C=C5)S(=O)(=O)[O-].[Na+].[Na+]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C37H34S2N2O9Na2
Moolimassa 792,852 g/mol
Sulamispiste 288 °C (hajoaa)[1]
Liukoisuus veteen 100 g/l[1]

Vaaleanvihreä SF[2] (C37H34S2N2O9Na2) eli Acid Green 5 on triaryylimetaaniväreihin kuuluva aromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää väriaineena muun muassa biologisissa tutkimuksissa.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa vaaleanvihreä SF on punaruskeaa tai sinivihreää kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja 2-metoksietanoliin sekä etanoliin. Liuoksen vihreä väri on pysyvin neutraaleissa oloissa ja heikkenee sekä happojen että emästen vaikutuksesta.[1][3][4][5]

Vaaleanvihreä SF:ää valmistetaan kondensoimalla etyylibentsyylianiliinia ja bentsaldehydiä. Muodostunut leukoväri sulfonoidaan ja hapetetaan vaaleanvihreä SF:ksi.[6][7]

Vaaleanvihreä SF:ää käytetään mikroskopiassa esimerkiksi bakteerien ja hiivojen, kollageenin ja proteiinien värjäämiseen. Sitä käytetään myös vastavärinä värjäämään sytoplasmaa ja osana Papanicolaou-värjäystä eli Pap-värjäystä. Yhdiste värjää muun muassa paperin, silkin, villan ja nahan vihreäksi.[1][3][4][5][7][8]

  1. a b c d Floyd J. Green: The Sigma-Aldrich Handbook of Stains, Dyes, and Indicators, s. 421–422. Aldrich Chemical Company, 1990. ISBN 0-941633-22-5. (englanniksi)
  2. Vaaleanvihreä SF (C.I. 42095) mikroskopiaan Carl Roth. Viitattu 2.10.2024.
  3. a b Susan Budavari (päätoim.): The Merck Index, s. 97. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 978-0-911910-12-4. (englanniksi)
  4. a b R. W. Sabnis: Handbook of Biological Dyes and Stains, s. 261. John Wiley & Sons, 2010. ISBN 978-0-470-58623-5. (englanniksi)
  5. a b Richard Horobin, John Kiernan: Conn's Biological Stains. Taylor & Francis, 2002. ISBN 1-85996-099-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.10.2024). (englanniksi)
  6. Dean Thetford: "Triphenylmethane and Related Dyes", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013.
  7. a b Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals, s. 24. (2nd Edition) Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X. (englanniksi)
  8. Ute Schmidt & Erik K. W. Schulte: "Stains, Microscopic", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.