Vaahdotusrikastaminen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kupari-nikkelimalmin vaahdotusrikastamista

Vaahdotusrikastaminen eli vaahdotus on mineraalien rikastusmenetelmä.

Suomessa menetelmää käytettiin eniten Outokummun kaivoksissa. Menetelmä oli sellainen, että rikastettava aines, esimerkiksi rikkihappo- tai selluloosatehtailta tuotu pasutusjäte, sekoitettiin veteen. Seos pumpattiin rikastusaltaaseen, jonka pohjasta laskettiin paineilmaa sekaan vieri vieressä olevista pienistä rei´istä. Seos alkoi vaahdottua ja mineraalit kohosivat nesteen pinnalle vaahdon mukana. Nyt vaahto kerättiin talteen niin kauan kuin sitä kehittyi. Vettä lisättiin tarpeen mukaan, kunnes altaassa oli pelkkää liejuista vettä, joka sitten voitiin laskea pois.

Vaahdon mukana pinnalle kohonneet mineraalit eroteltiin eri menetelmillä ja jatkojalostettiin.

Vaahdotus rikastusmenetelmänä yleistyi Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa kivihiilen, kuparin ja nikkelin erotusmenetelmänä. Nykyisistä rikasteista vaahdotuksella tuotetaan noin kolmannes, vaahdotus on yleisin menetelmä rikastaa useita malmeja ja teollisuusmineraaleja.lähde? Vaahdotuksessa mineraalin pinta pyritään erilaisin apuainein saamaan alkuperäistä hydrofobisemmaksi. Laboratorio-olosuhteissa vaahdotusmenetelmiä tutkitaan osana metallurgiaa ja tällöin päästään mikrometrien raekokoon, teollisuudessa raekoot ovat kertaluokkaa suurempia.

Laitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaahdotusta voidaan suorittaa vaahdotuskennoissa, -kolonneissa tai Jameson-kennoissa.

Vaahdotuskenno koostuu tankista, sekoitusmekanismista, konsentraattirännistä, sisään- ja ulostuloaukoista sekä sillasta, jolle sekoitusmekanismi kiinnittyy.

Lähde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arvi Talvitie: Lyhyt kemian oppikirja

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]