Uzbekkien kaanikunnat
Uzbekkien kaanikunnat tarkoittavat turkkilais-mongolialaisten uzbekkien perustamia islamilaisia dynastioita Transoxianassa eli nykyisten Kazakhstanin, Uzbekistanin ja eteläisen Venäjän alueilla. Kaanikunnat, joita uzbekit perustivat 1500-luvulta alkaen joutuivat 1800-luvun lopulla Venäjän haltuun sen protektoraateiksi. [1]
Kaanikuntiin kuuluivat shaibanidien dynastian sukuhaarojen perustamat Buharan kaanikunta (1501-1785) ja Hivan kaanikunta (1511–1920) sekä myöhempi Kokandin kaanikunta (1709–1876).[1] Shaibanidit olivat vallanneet Transoxianan timurideilta 1400-luvun lopussa, mutta heidän valtansa kaanikunnissa päättyi jo vuonna 1598.[2]
Shaibanidit olivat tyypillinen turkkilainen valloittajakansa. Sen eliitti oli jakautunut hallitsevaan dynastiaan, sen hallinnollisiin, uskonnollisiin ja kaupallisiin tukijoihin sekä heimopäälliköihin ja näiden klientteihin. Osa valloitetuista maista kuului veromaina hallitsijalle joko suoraan tai valtion maina, toinen osa jaettiin uskonnollisille johtajille ja kolmas ylimystölle.[2]
Shaibanidihallitsijat legitimoivat valtaansa sunnalaisella islamilla ja Persian kirjallisen kulttuurin suosijoina. Hallitsijoiden kunnianimenä oli khalifat al-rahman (Armeliaan Jumalan sijainen). Shaibanidit kehittivät oman versionsa timuridien perinnöstä ja loivat näin uzbekkijohtoisen irano-islamilaisen valtion.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lapidus, Ira M.: A History of Islamic Societies. 3rd. Edition. Cambridge University Press, 2022. ISBN 978-0-521-73297-0.