Ulus-Kertin taistelu
| Ulus-Kertin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toista Tšetšenian sotaa | |||||||
 Kartta taistelujen kulusta
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
Ulus-Kertin taistelu tai kukkula 776:n taistelu oli toisen Tšetšenian sodan aikana 29. helmikuuta–1. maaliskuuta 2000 käyty taistelu Ulus-Kertin kylän lähellä. Venäläiset yrittivät estää ibn al-Khattabin ja Šamil Basajevin johtamien kapinallisten ulosmurtautumisyrityksen. Erityisen kiivaita taisteluita käytiin kulkkulasta 776, jonka huipulla tuhoutui venäläisten maahanlaskujoukkojen komppania. Toisaalta venäläisten onnistui samalla estää Khattabin joukkojen laajamittainen ulosmurtautuminen.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäläisjoukot aloittivat vuoristoisen Etelä-Tšetšenian vuoristoalueita kenraaliluutnantti Gennadi Troševin laatiman taktiikan mukaan. Troševin suunnitelmassa venäläiset käyttäisivät maahanlaskujoukkoja tärkeiden huippujen valtaamiseksi. Helmikuussa oli perustettu tukikohdista, miinoitteista ja muista esteistä koostuva sektori, joka esti kapinallisia liikkumasta vuoristolta Tšetšenian tasankoalueelle pohjoisessa. Etelässä rajajoukot tukkivat heidän yhteytensä Georgiaan. Sektroin perustamisen jälkeen siirryttiin hyökkäyksiin kapinallisten tukikohtia vastaan vuoristossa.[1]
Venäläisjoukkojen vallattua Šatoin noin 2 000 taistelijan muhjahideen-ryhmää Ulus-Kertin kylän alueella komentaneiden ibn al-Khattabin ja Šamil Basajevin tilanne alkoi käydä tukalaksi. Khattab oli päättänyt paeta kohti Vedenon kylää ja mahdollisesti Dagestaniin. Päästäkseen kohti Vedenoa hänen tuli siirtyä Sel’mentauzenin kylää kohti joko Abazulgol- tai Šaro Argun-jokien laaksoja pitkin, tai niiden yläpuolta pitkin läpi vuoristopolkujen.[1]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
28. helmikuuta venäläisen 76. maahanlaskudivisioonan 104. rykmentin ryhmä sai käskyn siirtyä kello 29. helmikuuta 14.00 mennessä linjalle 4 kilometriä Ulus-Kertistä kaakkoon. Tarkoituksena oli estää kapinallisten kulku kohti Makhetin, Kirov-Jurtin, Elistanzhin ja Vedenon kylien suuntaan tukkimalla reitti Sel’mentauzeniin. Venäläinen yliluutnantti Vasiljevin komentama 3. komppania otti asemat kukkuloita Ulus-Kertin itäpuolella. 6. komppania sai käskyn ottaa asemat Istykort-nimiseltä kukkulalta 4 tai 5 kilometriä Ulus-Kertistä. Reitillä alettiin kiivetä kukkulalle 776. Reitti huipulle oli vaikea ja venäläiset jättivät taakse raskaamman aseistuksensa kranaatinheittimiä lukuun ottamatta. Yksikköä komentanut majuri S. Molodov oli saapunut yksikköön vasta päivää aikaisemmin, joten käytännössä sitä komensi yliluutnantti Mark Jevtuhin.Марк Евтю́хин[1]
Khattabin joukot yrittivät ensin reittiä Abazulgoljoella, jonka 3. komppanian joukot olivat tukkineet. Kapinalliset vetäytyivät tältä suunnalta nopeasti kohdattuaan venäläisten huolellisesti valmistellut asemat. Khattab päätti yrittää reittiä joen toisen rannan puolelta. 6. komppanian pääjoukko oli saavuttanut keskipäivällä 29. helmikuuta kukkula 776:n huipun ja etujoukko oli edennyt kukkulalle 705,6. 5:n miehen etujoukko joutui taisteluun noin 20:n kapinallistaistelijan kanssa. Alikynnessä he lähtivät vetäytymään kohti pääjoukkoa kapinallisten yrittäessä saartaa heitä. Majuri Molodov yritti pelastaa heitä 6. komppanian ryhmän kanssa, mutta hekin jäivät pian alakynteen. Majuri Molodov oli komppanian ensimmäinen surmansa saanut.[1]
Kukkulalla 776 joukkoja komensi yliluutnantti Jevtuhin, joita kapinalliset yrittivät nyt kiertää Abazulgol- ja Šaro Argun-jokien kautta kahdelta suunnalta. Kapinallisten etujoukoissa oli kaksi 30:n miehen ryhmää ja niiden takana kaksi 50:n miehen ryhmää. Yhteensä kapinallisia oli noin 160. Kapinallisilla oli käsky välttää tulen avaamista eri käskyyn saakka ja 6. komppanian joukot huomasivat heidät vasta verrattain myöhään. Khattab määräsi joukkonsa avaamaan tulen estääkseen venäläisiä kaivautumastaasemiin. Kranaatinheittimien tulikeskityksen jälkeen venäläisiä vaadittiin antautumaan, josta he kieltäytyivät. 104. rykmentin tykistö alkoi tukea kukkula 776:n puolustajia tykistötulella. Jevtuhin teki radiolla useita pyyntöjä tukijoukoista, joita ei lopulta tullut. Samaan aikaan kapinalliset pystyivät kuuntelemaan jostain syystä salaamatonta radioliikennettä kukkulalta muille venäläisjoukoille.[1]
1. komppania sai nyt käskyn siirtyä kukkula 776:n tueksi, mutta sen eteneminen pysähtyi kapinallsiten väijytykseen ja kiivaaseen tuleen niiden yrittäessä ylittää Abazulgoljokea. Taistelusta selvinneen Aleksei Komarovin mukaan taisteluja käytiin viimeisessä vaiheessa käsin lapioita aseina käyttäen. Aamulla kello 05.00 1. maaliskuuta Khattabin ja Basajevin joukot olivat saavuttanat kukkulan huipun. Jevtuhin lähetti viimeisen radioviestinsä kello 06.11 pyytäen tulitukea omiin asemiinsa. 1. komppanian joukot saavuttivat kukkulan vasta aamulla 2. maaliskuuta, jolloin kukkulan puolustajat olivat jo kukistuneet.[1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kukkula 776:n puolustajista selviytyi vain kuusi. Kaatuneita oli 84. Khattab epäonnistui yrityksessään murtautua kohti Sel’mentauzenia. Joukot pirstaloituivat pienemmiksi ryhmiksi, joista osan onnistui murtautua kohti Sel’mentauzenia useita päiviä myöhemmin. Sel’mentauzenissa antautui lopulta 70:n kapinallisen joukko. Venäläisten suuret tappiot Ulus-Kertissä johtivat huomattavan varovaiseen taisteluun Komsomolskojessa.[1]