Komsomolskojen taistelu
| Komsomolskojen taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toista Tšetšenian sotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
Komsomolskojen taistelu oli toisen Tšetšenian sodan aikana 5.–22. maaliskuuta 2000 käyty taistelu Komsomolskojen kylän hallinnasta Tšetšeniassa. Venäläisjoukot olivat piirittäneet Ruslan Gelajevin johtaman mujahideen-ryhmän kylään, josta käydyt taistelut osoittautuivat yhdeksi sodan verisimmistä. Venäläisjoukkojen onnistui lopulta vallata kylä, vaikkakin Gelajev ja monet taistelijoista olivat jo paenneet saartorenkaan sisältä.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Komsomolskoje oli pieni kylä Tšetšenian Urus-Martanin piirissä noin 25 kilometriä pääkaupunki Groznyistä etelään. Keväällä 2000 Urus-Martania oli kuvailtu vastarinnan viimeiseksi suureksi pesäkkeeksi. Tšetšeenien menetettyä Groznyin huhtikuussa 2000 taistelut siirtyivät pääkaupungin eteläpuolelle. Etelässä oli vuoristoalueita, joita halkovat jokilaaksot olivat tärkeitä kulkureittejä, kuten Orgajoen laakso. Venäläisten oli kulkureitit sulkeakseen vallattava vuorien juurien kylät laakson suulla.[1]
3. maaliskuuta paikalliset venäläisjoukot tiedoittivat kiivaista taisteluista kylän lähellä. 5. marraskuuta kylän valtasi Ruslan Gelajevin johtama muhjahideen-ryhmä.[1] Komsomolskoje oli Gelajevin kotikylä. Hänen joukkoihinsa kylässä arvioitiin tulevien taistelujen aikana kuuluvan 500–1 000 miestä.[2] Joukkoihin kuului tšetšeenejä, arabeja, kiinalaisia ja jopa venäläisiä ja ukrainalaisia. Kylän valtausta oli valmisteltu ilmeisesti etukäteen. Monet sen taloista muutettiin bunkkereiksi ja etenkin kellareita hyödynnettiin. Asemia yhdistivät toisiinsa juoksuhaudat ja tunnelit.[1]
Joukot oli kohdannut venäläisen poliisin OMON-ryhmä Jaroslavlista. Kylän vallanneen joukon koon takia OMON päätyi aluksi vain piirittämään heidät kylään, kunnes vahvistuksia saataisiin OMON-ryhmiltä Irkutsksta, Kurskista ja Voronežista, sekä Venäjän sisäministeriön joukoilta.[2] Venäjän Pohjois-Kaukasian joukkojen komentaja oli kenraali Gennadi Trošev.[1]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piiritettyä kylää pommitettiin lähes neljän päivän ajan. Tulituksessa käytettiin esimerkiksi TOS-1 -raketinheittimiä ja ilmaiskuja Su-25 -rynnäkkökoneilla.[2] Tulituksen aikana kylässä oli loukussa vielä arviolta 2 000 paikallista siviiliä. Siviilit pakenivat tulitusta läheisille pelloille. Tappiot alkoivat kasautua venäläisten hyökätessä itse kylään panssarivaunujen suoratulen tukemana. Kylä oli edelleen muhjahideen-joukkojen hallussa, mutta venäläiset ilmoittivat Gelajevin varapäällikkö Khamzat Idigovin saaneen surmansa ja Gelajevin itse haavoittuneen taisteluissa. Yritykset vallata asemia itse kylässä torjuttiin kuitenkin vastahyökkäyksin. Muhjahideen teki ajoittain hyökkäyksiä myös kylästä ulos piirittäviä joukkoja vastaan. 14. maaliskuuta pidettiin hetkellinen tulitauko, jonka aikana tšetšeenit luovuttivat venäläisille kaatuneiden ruumiita ja evakuoivat omia haavoittuneitaan.[1]
Taistelut jatkuivat parin tunnin tulitauon jälkeen. Etenkin tarkka-ampujat vaikeuttivat venäläisten etenemistä. Gelajevin oli oletettu saaneen surmansa 19. maaliskuuta. Todellisuudessa hän oli kuitenkin onnistunut paeta kylän piirityksestä. Monien tšetšeenien kuvailtiin muodostaneen pieniä 3 tai 10:n miehen ryhmiä, jotka murtautuivat ulos piiritysrenkaasta jättäen taakse vain pienen joukon taistelijoita. Piiritysrenkaasta murtautuneet pakenivat metsiin etelässä tai Alkhazurovon idässä. 19.20. maaliskuuta kylässä oli arviolta enää vain 50 muhjahideen-taistelijaa. 21. maaliskuuta venäläiset saivat radion kautta viestin antautumisesta. Tämä oli kuitenkin harhautus ja lopulta muhjahideen-taistelupesäkkeet piti tuhota panssarivaunujen suoratulella. Viimeiset taistelut käytiin muutaman tarkka-ampujan pesäkkeellä 22. maaliskuuta. Talon kellarissa ollut asema tuhottiin lopulta jälleen panssarivaunujen tulella.[1]
Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Komsomolskojen taistelu oli yksi sodan verisimmistä. Virallisten lukujen mukaan taistelussa oli saanut surmansa 552 tšetšeeniä ja yli 50 venäläistä.[2] Ulkopuolisten arvioiden mukaan venäläiset lienevät kuitenkin kärsineet piiritettyjä suuremmat tappiot. Kylän rakennukset olivat tuhoutuneet ja sen kaduilla lojui tuhoutuneiden rynnäkköpanssarivaunujen ja T-80 tai T-72 -panssarivaunujen raatoja.[1]