Uber Bacilieri
| Uber Bacilieri | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. heinäkuuta 1923 Copparo, Emilia-Romagna, Italia |
| Kuollut | 29. tammikuuta 2007 (83 vuotta) Ferrara, Emilia-Romagna, Italia |
| Kansalaisuus | Italia |
| Nyrkkeilijä | |
| Pituus | 185 |
| Painoluokka | raskassarja |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 51 |
| Voitot | 23 |
| – tyrmäysvoitot | 7 |
| Tappiot | 19 |
| Ratkaisemattomat | 8 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
0 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Italia
| |||
| Miesten nyrkkeily | |||
| EM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Oslo 1949 | +79,4 kg | |
Uber Bacilieri (26. heinäkuuta 1923 26. heinäkuuta 1923 – 29. tammikuuta 2007 Ferrara, Italia) oli italialainen nyrkkeilijä, jonka ammattilaisura kesti 1950-luvun alusta vuoden 1958 loppuun. Maailmansodan jälkeen Bacilieri nyrkkeili amatöörinä osallistuen vuoden 1948 Lontoon olympialaisiin ja seuraavana vuonna Oslon EM-kisoihin, josta tuloksena oli EM-pronssi. Ammattilaisurallaan Bacilieri saavutti kaksi kertaa Italian ammattinyrkkeilyn raskaansarjan mestaruustittelin. Ammattilaisurallaan hän kohtasi nimekkäitä nyrkkeilijöitä, mutta ei päässyt varsinaisiin titteliotteluihin maansa mestaruuden lisäksi.
Maailmansodan jälkeen ura amatöörinä 1940-luvun loppuun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uber Bacilieri osallistui Toiseen maailmansotaan Italian joukoissa ja joutui sotavankeuteen, jossa hän oppi nyrkkeilyä. Vankeuden jälkeen kotimaassaan Italiassa Bacilieri aloitti amatööriuransa helmikuussa 1946 edeten voittoisasti. Pahimpana vastustajana tällöin oli EM-pronssia vuonna 1947 saavuttanut Giulio Bastiani, jota vastaan hän otteli neljä kertaa voittaen niistä kolme.[1]
Bacilieri pääsi edustamaan Italiaa Lontoon olympialaisiin, joissa hän voitti ensin Irlannin Gearoid O'Colmainin, mutta hävisi sen jälkeen puolivälierissä tulevalle olympiavoittajalle Argentiinan Rafael Iglesiasille.[2] Sen jälkeen kansallisten otteluiden ja maaotteluiden jälkeen Bacilieri edusti Italiaa vuoden 1949 EM-kisoissa Oslossa. Hän hävisi ensimmäisen ottelun pistein tulevalle Euroopan mestarille Unkarin László Benelle. Bacilierille myönnettiin kuitenkin EM-pronssimitali tuomaripäätöksellä.[3] EM-turnauksen jälkeen hän otteli joukon maaotteluita mm. Suomen Teemu Kuuselaa ja Ruotsin Arne Holmia vastaan. Niissä Bacilieri koki tappiot niin Kuuselalle kuin Holmille.[4]
Amatööriurallaan Bacilieri otteli kaikkiaan 50 kertaa, joista voitti 31, hävisi 13 ja ratkaisemattomia kuusi.[1]
Ammattilaisura 1950-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1950 alkaneen ammattilaisuran ensimmäisenä vuonna Bacilierin vastustajat olivat italialaisia, ja hän selvisi heistä tappiottomana. Seuraavana vuonna toukokuussa 1951 hän koki ensimmäisen tappion Itävallan Hein Wiesnerille. Sen jälkeen merkittäviä vastustajia vuonna 1952 olivat saksalaiset Conny Rux ja Hein ten Hoff, joille molemmille tuli tappiot. Huhtikuussa 1952 hän voitti maanmiehensä Giorgio Milanon ja saavutti näin Italian raskaansarjan mestaruuden.[5]
Tappiottomien otteluiden jälkeen Bacilieri kohtasi Britannian Don Cockellin ja Jack Gardnerin, joille molemmille hän koki tappiot syksyllä 1953. Uran jatkuessa hän otteli lokakuussa 1954 maanmiestään Franco Cavicchia vastaan ja koki hänelle tappion keskeytyksellä 10. erässä.[5]
Seuraavana vuonna 1955 Uber Bacilierin vastustajat olivat nimekkäitä eurooppalaisia ja Euroopassa ottelevia, kuten nouseva ruotsalaistähti Ingemar Johansson, Britannian Henry Cooper kahdesti, Saksan Werner Wiegand, Britannian Joe Erskine ja Jamaikan Joe Bygraves. Voittoja Bacilieri sai heistä toisessa Cooper-ottelussa ja Wiegandista. Elokuussa 1956 hän oli jälleen Italian mestaruusottelussa hallitsevaa mestaria Antonio Crosiaa vastaan, josta hän otti pistevoiton ja sai näin jälleen Italian mestaruustittelin.[5]
Bacilieri puolusti Italian mestaruustitteliä neljästi. Hän menetti sen kesäkuussa 1958 Mario De Persiolle. Vuoden 1958 lopussa päättyneellä urallaan hän otteli uudelleen myös Euroopan mestarinakin ollutta maanmiestään Cavicchia vastaan kokien tyrmäystappion 6. erässä.[5]
Uran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nyrkkeilyuransa jälkeen Uber Bacilieri toimi kotiseudullaan Ferrarassa liikennepoliisina. Siellä piti yllä myös omaa nyrkkeilykouluaan. Kuoltuaan tammikuussa 2007 Ferraran kunta nimesi alueen yhden puiston hänen mukaansa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ubier Bacilieri Sport & Note - Boxing Passion. Viitattu 23.10.2017 (italiaksi).
- ↑ Uber Baccilieri sports-reference.com/. Viitattu 30.3.2023. (englanniksi)
- ↑ 7.European Championships National Stadium, Dublin, Ireland - May 12-17, 1947 http://amateur-boxing.strefa.pl/. Viitattu 30.3.2023 (englanniksi).
- ↑ Kunniakas tasapeli Italian kanssa. Helsingin Sanomat, 1.10.1956, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.3.2023.
- ↑ a b c d Uber Bacilieri BoxRec. Viitattu 30.3.2023 (englanniksi).