USS Passaic (1862)
| USS Passaic | |
|---|---|
.jpg) |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Continental Iron Works, Greenpoint, New York |
| Laskettu vesille | 30. elokuuta 1862 |
| Palveluskäyttöön | 25. marraskuuta 1862 |
| Poistui palveluskäytöstä | 11. syyskuuta 1898 |
| Loppuvaihe | myyty 10. lokakuuta 1899 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 844 t |
| Pituus | 60,96 m |
| Leveys | 14,02 m |
| Syväys | 3,81 m |
| Nopeus | 7 solmua |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 × Dahlgren SB 15" -tykki 1 × Dahlgren SB 11" -tykki |
USS Passaic oli Yhdysvaltain laivaston Passaic-luokan monitori, joka palveli Yhdysvaltojen sisällissodassa pohjoisvaltioiden puolella.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Passaic-luokka
John Ericsson valmisti aluksen Continental Iron Worksilla Greenpointissa New Yorkissa. Alus laskettiin vesille 30. elokuuta 1862 ja otettiin palvelukseen 25. marraskuuta päällikkönään Percival Drayton.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaksi päivää palvelukseenoton jälkeen alus lähti New Yorkista liittyen Pohjois-Atlantin sulkulaivueeseen Hampton Roadsissa 29. marraskuuta. Välittömästi laivueeseen liityttyään alus siirrettiin Washingtonin laivastontelakalle kunnostettavaksi. Presidentti Lincoln kabinetteineen vieraili 6. joulukuuta telakalla olleella aluksella.[1]
USS State of Georgia hinasi 26. joulukuuta aluksen Hampton Roadsiin, mistä se lähti kolme päivää myöhemmin USS Monitorin kanssa USS Rhode Islanddin hinaamana Beaufortiin Pohjois-Carolinaan. Matkalla olleessa myrskyssä alukseen tuli runsaasti vettä, minkä seurauksena aluksesta pumpattiin runsaasti vettä pois ja sitä kevennettiin hehittämällä ampumatarvikkeet yli laidan. Alus kuitenkin pääsi Beaufortiin uuden vuoden päivänä vuonna 1863. USS Monitor haaksirikkoutui matkan aikana.[1]
Alus ankkuroitiin Port Royalin edustalle, mistä se jatkoi 21. tammikuuta Wassaun salmeen. Kaksi päivää myöhemmin alus valtasi yhdessä USS Marbleheadin kanssa kuunari Gliden, jonka lastina oli puuvillaa. Sisaralustensa kanssa Passaic hyökkäsi Fort McAllisteriin testattaessa alusten taistelukelpoisuutta oikeissa olosuhteissa. Alus oli 7. huhtikuuta mukana kontra-amiraali DuPontin hyökkäyksessä Charlestoniin. Alus vaurioitui taistelussa pahoin ja se siirrettiin New Yorkiin, missä se poistettiin palveluksesta korjauksia varten 12. toukokuuta.[1]
Alus palasi 19. heinäkuuta palvelukseen ja saapui Charlestonin satamaan Morris Islandin edustalle 25. heinäkuuta. Alus osallistui kaikkin alueen operaatioihin ja se oli kontra-amiraali Dahlgrenin lippulaivana hyökättäessä Fort Moultrie'ta vastaan. Alus avusti USS Lehighin pelastamisessa aluksen ajettua karille taistelussa.[1]
Alus poistettiin palveluksesta 16. kesäkuuta 1865 Philadelphian laivastontelakalla, missä se makasi ankkurissa 1866-1874. Alus kunnostettiin vuonna 1875 ja palautettiin palvelukseen Hampton Roadsissa 24. marraskuuta 1876. Vuodesta 1878 alkaen alus oli vastaanottoaluksena Washington D.C.:ssä, mistä tehtävästä se siirrettiin 1883 Annapolisin laivastoakatemiaan. Alus oli 1893-1894 Bostonin laivastontelakalla ja sieltä vapauduttuaan alus luovutettiin Massachusettsin naval militialle. Alus oli 1896-1898 Brunswickissa Georgian naval militialla.[1]
Alus palautettiin 16. toukokuuta 1898 palvelukseen, jolloin se liitettiin laivaston apujoukkoihin. Alus siirrettiin Key Westiin ja Pensacolaan Floridaan. Alus poistettiin palveluksesta 11. syyskuuta Pensacolassa laivastontelakalla ja se myytiin Frank Samuelsille 10. lokakuuta 1899.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| USS Passaic - USS Montauk - USS Nahant - USS Patapsco - USS Weehawken - USS Sangamon - USS Catskill - USS Nantucket - USS Lehigh - USS Camanche |
| Edeltäjä: USS Monitor – Seuraaja: USS Roanoke |