USS Mesa Verde
| USS Mesa Verde | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Northrop Grumman Ship Systems, Pascagoula, Mississippi |
| Kölinlasku | 25. helmikuuta 2003 |
| Laskettu vesille | 19. marraskuuta 2004 |
| Palveluskäyttöön | 15. joulukuuta 2007 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 24 433 t (kuormattu) |
| Pituus | 208,5 m |
| Leveys | 31,9 m |
| Syväys | 7,0 m |
| Propulsio |
4 × Colt-Pielstick 2.5 STC -dieselmoottoria 2 × kiinteä lapaista potkuria |
| Nopeus | 22 solmua (41 km/h) |
| Miehistöä |
28 upseeria, 30 aliupseeria ja 633 miehistönjäsentä 699 merijalkaväen sotilasta |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × 30 mm Mk 46 GWS 2 × CH-46 Sea Knight tai 2 × MV-22 Osprey 2 × RIM-116 Rolling Airframe Missile 2 × Mk26 .50" konekivääriä |
USS Mesa Verde (runkonumero LPD-19) on Yhdysvaltain laivaston San Antonio -luokan maihinnousualus.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: San Antonio -luokka
Alus tilattiin 29. helmikuuta 2000 Pascagoulasta Mississippistä Northrop Grumman Ship Systemsin Ingalls Operationsilta, missä köli laskettiin 25. helmikuuta 2003. Alus laskettiin vesille 19. marraskuuta 2004 ja kastettiin 15. tammikuuta 2005 kumminaan Coloradon senaattorin Ben Nighthorse Campbellin puoliso Linda Price Campbell.[1]
Aluksella tehtiin 13.-16. elokuuta 2007 ensimmäiset valmistajan koeajot ja vastaanottokokeet syyskuussa. Alus otettiin palvelukseen 15. joulukuuta Panama Cityssä Floridassa ensimmäisenä päällikkönään Shawn W. Lobree.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen kotisatama on Norfolk Virginiassa[2]. Alus lähti 21. toukokuuta 2008 Norfolkista laivastovierailulle Quebeciin Kanadaan, missä se osallistui kaupungin 400-vuotisjuhlallisuuksiin. Aluksella tehtiin 16. elokuuta Floridan rannikolla kestävyystestejä. Se läpäisi 13. syyskuuta kolmannen ja viimeisen testin Mayportin rannikolla. Testeissä aluksen lähistöllä räjäytettiin 10 000 naulan räjähdyspanos. Lawrence F. LeGree vastaanotti 6. maaliskuuta 2009 aluksen päällikkyyden Lobreelta.[1]
Alus kiinnittyi 18. helmikuuta 2022 Norfolkin laivastotukikohdassa laituriin 12 oltuaan neljä vuorokautta Virginia Capesin harjoitusalueella. Alus ankkuroitui Lynnhavenin ankkuripaikka A:han, kunnes jatkoi matkaansa 24. helmikuuta. Alus palasi 4. maaliskuuta laituriin 12, mistä se lähti merelle 8. maaliskuuta palaten 13. maaliskuuta. Alus kiinnittyi 21. maaliskuuta laituriin 10 oltuaan kolme vuorokautta merellä. Se lähti 11. huhtikuuta merelle ja palasi laituriin 6 23. huhtikuuta.[1]
Oltuaan viisi vuorokautta merellä alus kiinnittyi 7. toukokuuta laituriin 14, mistä se lähti 12. toukokuuta. Alus palasi 14. toukokuuta laituriin. Se oli ammustäydennyspaikalle G4, mistä se lähti merelle 12. heinäkuuta. Alus kiinnittyi 16. heinäkuuta laituriin 14.[1]
Oltuaan viikon merellä alus kiinnittyi 29. heinäkuuta laituriin 10, mistä se lähti 15. elokuuta. Pysähdyttyään New Jerseyssä Atlantic Cityn edustalla, jossa alus vastaanotti 16. elokuuta viisi HMLA-773:n helikopteria. Alus kiinnittyi 23. elokuuta Barbadoksella Port Bridgetownin läntiseen aallonmurtajaan suunnitellulle laivastovierailulle.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f uscarriers.net
- ↑ Amphibious Transport Dock LPD www.navsource.org. Viitattu 6.6.2022.