USS Hawkbill (SS-366)
| USS Hawkbill | |
|---|---|
 USS Hawkbill |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Manitowoc Shipbuilding Company, Manitowoc, Wisconsin |
| Kölinlasku | 7. elokuuta 1943 |
| Laskettu vesille | 9. tammikuuta 1944 |
| Palveluskäyttöön | 17. toukokuuta 1944 |
| Poistui palveluskäytöstä | 2. kesäkuuta 1970 |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 24. marraskuuta 1970 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 550 t (pinnalla) 2 463 t (sukelluksissa) |
| Pituus | 95,02 m |
| Leveys | 8,31 m |
| Syväys | 5,13 m (maksimi) |
| Koneteho |
4 x GM Model 16-278A V16 -dieselmoottoria, 5 400 shp (4 MW) (pinnalla) 4 x GE sähkömoottoria, 2 740 shp (2 MW) (sukelluksissa) |
| Nopeus |
pinnalla: 20,25 solmua sukelluksissa: 8,75 solmua |
| Miehistöä | 81, joista 10 upseeria |
| Aseistus | |
| Aseistus |
10 x 533 mm torpedoputkea, joihin 24 torpedoa 1 x 5"/25 kansitykki 1 x Bofors 40 mm 1 x Oerlikon 20 mm |
USS Hawkbill (runkonumero SS-366) oli Yhdysvaltain laivaston Balao-luokan sukellusvene.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Balao-luokka
Alus tilattiin Monitowoc Shipbuilding Companyltä Monitowocista Wisconsinista, missä köli laskettiin 7. elokuuta 1943. Alus laskettiin vesille 9. tammikuuta 1944 kumminaan F. W. Scanland Jr.:n puoliso ja otettiin palvelukseen 17. toukokuuta 1944 ensimmäisenä päällikkönään komentajakapteeni F. W. Scanland Jr.[1][2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus ja sen miehistö oli koulutuksessa suurilla järvillä, minkä päätyttyä alus lähti 1. kesäkuuta 1944 Manitowocista pitkin Illinois-jokea alas ja edelleen proomulla Mississippiä. Alus saapui 10. kesäkuuta New Orleansiin, jossa sen varastot täytettiin. Alus jatkoi matkaansa 16. kesäkuuta Balboaan Panaman kanava-alueelle, jossa on sukellusveneiden koulutusalue. Koulutuksen päätyttyä alus saapui Pearl Harboriin 28. heinäkuuta, missä sen miehistönkoulutus sai lopullisen silauksen ennen ensimmäistä partiomatkaa.[1]
Alu lähti 23. elokuuta Saipanin kautta partiointialueelleen Filippiineille yhdessä USS Bayab ja USS Becunan kanssa. Lokakuussa alus siirrettiin Etelä-Kiinan merelle, jossa se joutui tekemään hätäsukelluksen keisarillisen Japanin laivaston hävittäjien havaittua aluksen sen lähestyessä kahta lentotukialusta 7. lokakuuta. Kaksi päivää myöhemmin alus hyökkäsi kahdentoista aluksen saattueen kimppuun yhdessä USS Beounan kanssa vaurioittaen muutamaa alusta. Alus siirtyi Lombokinsalmeen, jonne se saapui 14. lokakuuta. Aluksen ensimmäinen partiomatka päättyi 17. lokakuuta Fremantleen Australiaan.[1]
Alus lähti 15. marraskuuta toiselle partiomatkalleen Becunan ja USS Flasherin kanssa Malesian kaaren pohjoispuolelle. Alus havaitsi 15. joulukuuta saattueen upottaen sitä suojanneen hävittäjä Momon kuudella torpedolla. Alus siirtyi Lombokinsalmeen, jossa partioalus havaitsi sen. Rannikkopatteri ampui alusta. Alus palasi 5. tammikuuta 1945 Fremantleen päättäen toisen matkansa.[1]
Kolmas partiomatka alkoi 5. helmikuuta, jolloin alus palasi Lombokinsalmeen. Alus upotti 14. helmikuuta kaksi sukellusveneentorjunta-alusta, minkä jälkeen se upotti vielä pari pienempää alusta ennen siirtymistään Etelä-Kiinan merelle. Alus havaitsi 20. helmikuuta saattueen, jonka saattajan kanssa se kävi tykistötaistelua. Alus upotti torpedoimalla 4 500 tonnin rahtialus Daizenmarun. Matkan loppuosalla alus ei havainnut uusia maaleja ja se palasi 6. huhtikuuta Fremantleen.[1]
Alus lähti 5. toukokuuta merelle ollen Balin pohjoispuolella B-24 koneiden miehistöjen pelastusaluksena. Lentokoneiden tehtävänä oli hyökätä Kangeanille. Alus saapui 16. toukokuuta partioalueelleen Malesian pohjoispuolelle, jossa se havaitsi rannikkoa pitkin etelään matkanneen miinalaiva Hatsutakan. Sukellusvene laukaisi kaksi torpedoa, jotka vaurioittivat pahoin miinalaivaa. Seuraavana aamuna havaittiin miinalaivaa hinattavan rantaan uppoamisen estämiseksi. Sukellusvene laukaisi vielä kolme torpedoa, jotka katkaisivat miinalaivan kahtia. Partiomatkan jatkuessa Malakan rannikolla ja Siaminlahdella ennen kuin se saapui 18. kesäkuuta Subic Bayhin.[1]
Viimeiselle sodan aikaiselle partiomatkalleen alus lähti 12. heinäkuuta. Partioalueena oli jälleen Malakan rannikko, missä se hyökkäsi saattuetta vastaan 18. heinäkuuta. Ensimmäiset torpedot menivät ohi ja tuntia myöhemmin alus joutui tarkan syvyyspommituksen kohteeksi. Alus nousi osittain pintaan tarkan syvyyspommituksen vuoksi, jolloin se vaurioitui. Alus palasi pohjaan poistuen alueelta. Vietettyään jonkin aikaa Subic Bayssä korjauksissa alus lähti Borneoon, jossa se kohtasi erityistehtävässä olleen Australian maavoimien upseerin. Alus tuhosi tykkitulella kaksi radioasemaa, laski Terampha Townissa maihin kommando-osaston sekä tuhosi erilaisia maakohteita. Tiedusteltuaan Anambasin alueella sekä Etelä-Kiinan merellä alus palasi Borneoon 13. elokuuta.[1]
Japanin antauduttua alus purjehti Pearl Harboriin, josta se lähti 22. syyskuuta edelleen San Franciscoon. Alus poistettiin palveluksesta 30. syyskuuta Mare Islandilla ja se sijoitettiin reserviin. Alus palautettiin reservistä vuonna 1952, ja se modernisoitiin GUPPYksi. Alus lainattiin 21. huhtikuuta 1953 Alankomaille MDAP-sopimuksen nojalla.[1][2]
Hr. Ms. Zeeleeuw[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammikuusta maaliskuuhun 1953 alankomaalaisia sukellusvenemiehiä, jotka oli kuljetettu MS Rijndamilla Rotterdamista New Londoniin Connecticutiin, oli koulutettavana Yhdysvalloissa. Miehistö kävi uudella aluksellaan merellä toistuvasti. USS Hawkbill poistettiin palveluksesta 21. huhtikuuta 1953 ja se otettiin samana päivänä palvelukseen Alankomaiden laivastossa Walrus-luokan aluksena nimellä Hr. Ms. Zeeleeuw ja sen runkonumeroksi tuli S-803.[2]
Alus lähti 31. toukokuuta Yhdysvalloista ja se saapui Rotterdamiin 11. kesäkuuta. Kesän aluksen miehistön koulutus jatkui. Osallistuessaan SS X NATO -harjoitukseen miehistö menestyi aluksineen hyvin lyöden sekä Britannian että Yhdysvaltain sukellusveneet.[2]
Alus lähti loppuvuodesta 1955 Hr. Ms. Walrusin kanssa Pohjosielle Jäämerelle, mikä oli nimetty operaatio IJsduetiksi. Alukset lähtivät lokakuussa 1957 Alankomaiden Antilleille ja Surinameen, mistä Zeeleeuw palasi Rotterdamiin 7. maaliskuuta 1958.[2]
Kesäkuusta lokakuuhun 1969 alus vieraili lukuisissa satamissa kuten Londonderry, Dundee, Inverary, Haakonsvern, Torquay, Portsmouth ja Portland. Alus oli laivueen mukana paluumatkalla Välimereltä kun se vieraili Gibraltarilla. Se poistettiin lokakuun lopulla alusluettelosta. Vuonna 1970 alus palautettiin Yhdysvaltain laivastolle, joka poisti sen alusluettelosta. Se myytiin 20. helmikuuta Alankomaiden laivastolle ja maaliskuussa alus osallistui sotaharjoitukseen. Alus poistettiin 2. kesäkuuta 1970 alusluettelosta ja myytiin 24. marraskuuta 1313131,30 guldenilla Trans. Trading N.V:lle Rotterdamiin.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
- Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X. (englanniksi)
- Friedman, Norman: U.S. Submarines through 1945 - An Illustrated Design History. Annapolis, Maryland: Naval Institute Press, 1995. ISBN 978-1-55750-263-6. (englanniksi)