Turkoosipiikkimakrilli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Turkoosipiikkimakrilli
Blue runner.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Heimo: Piikkimakrillit Carangidae
Alaheimo: Caranginae
Suku: Caranx
Laji: crysos
Kaksiosainen nimi

Caranx crysos
(Mitchill, 1815)

Turkoosipiikkimakrillin levinneisyys
Turkoosipiikkimakrillin levinneisyys
Synonyymit[1]
  • Scomber crysos Mitchill, 1815
  • Trachurus squamosus Gronow, 1854
  • Scomber chrysos Mitchill, 1815
  • Caranx fusus Geoffroy Saint-Hilaire, 1817
  • Caranx pisquetus Cuvier, 1833
  • Carangoides crysos (Mitchill, 1815)
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Turkoosipiikkimakrilli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Turkoosipiikkimakrilli Commonsissa

Turkoosipiikkimakrilli[2] (Caranx crysos) on piikkimakrillien (Carangidae) heimoon kuuluva subtrooppisissa vesissä elävä kalalaji.[3]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pieni turkoosipiikkimakrilli.

Turkoosipiikkimakrillin tavallinen pituus on 40 senttimetriä ja maksimissaan se yltää 70 senttimetrin mittaan. Suurin tavattu paino on 5,1 kilogrammaa. Ruumis on muodoltaan pitkänomainen ja kohtuullisen litistynyt. Kuono on hieman pyöreä. Selkäevässä on yhdeksän piikkiä, joista kahdeksan on sen etuosassa ja yksi takaosassa. Peräevässä piikkejä on kolme. Yläleuka päättyy silmän keskikohtaan. Kylkiviivan suorassa takaosassa on 45–56 suomua. Selkäpuolen väritys vaihtelee vaalean oliivinvärisestä sinertävänvihreään. Kylkien väritys on hopeanharmaan ja kultaisen välillä. Nuorilla kaloilla on kyljissään noin 7 tummaa poikkiviivaa.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkoosipiikkimakrillia tavataan Tyynenmeren itä- ja länsiosassa. Se elää tavallisesti veden pelagisella vyöhykkeellä eikä ui kaukana rannikosta. Nuoria kaloja tavataan usein Sargassum-levien yhteydessä, ja ne menevät monesti laguuneihin ja estuaareihin.[3]

Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuisten turkoosipiikkimakrillien ravintoa ovat kalat, katkaravut ja muut selkärangattomat. Niiden kutu tapahtuu merellä päin tammi-elokuussa. Turkoosipiikkimakrillin elinikä on korkeintaan 11 vuotta.[3]

Kalastus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkoosipiikkimakrillia pyydystetään luonnosta ruoaksi, syötiksi ja akvaariokauppaa varten. Lajia pyydetään avovesi- ja pohjatrooleilla, pyörönuotilla, kurenuotilla, verkoilla ja siimoilla. Dominikaanisessa tasavallassa ja Yhdysvalloissa sen vuosittainen kokonaissaalis on jopa 1 000 tonnia. Turkoosipiikkimakrillia markkinoidaan sekä tuoreena, suolattuna että pakasteena. Sitä esiintyy myös julkisissa akvaarioissa. Sen vankeudessa kasvattaminen kattaa suurimman osan julkisten akvaarioiden tarpeista, eikä pyydystyksellä niihin ole merkittävää vaikutusta lajin kantoihin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Herdson, D.: Caranx crysos IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.1.2020. (englanniksi)
  2. Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 77. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
  3. a b c d Caranx crysos (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 28.1.2020. (englanniksi)