Tunturikehrääjä
| Tunturikehrääjä | |
|---|---|
 toukkia |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Karvakehrääjämäiset Lasiocampoidea |
| Heimo: | Karvakehrääjät Lasiocampidae |
| Alaheimo: | Lasiocampinae |
| Suku: | Villahäntäkehrääjät Eriogaster |
| Laji: | arbusculae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eriogaster arbusculae |
|
| Katso myös | |
Tunturikehrääjä (Eriogaster arbusculae) on tukevarakenteinen, karvainen perhoslaji, jota tavataan vain Euroopassa. Suomesta sitä ei ole koskaan tavattu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskikokoinen, hyvin karvainen perhonen, jonka naaras on vain hieman koirasta kookkaampi, mutta ruumiinrakenteeltaan huomattavasti rotevampi. Etusiivet ja ruumiin karvoitus ovat punaruskeat, mutta perhosten sävy vaihtelee jonkin verran elinalueen mukaan. Etusiiven poikki kulkee vaalea viiru, jossa on kaksi selvää ulospäin suuntautunutta mutkaa. Koiraalla viiru on leveämpi ja voi levitä siiven kärkeä kohti siipisuonten kohdilta. Siiven keskiosassa on vaalea keskitäplä. Takasiivet ovat suunnilleen etusiipien pituiset, väriltään vain hieman etusiipiä harmaammat, eikä poikkiviiru erotu niissä yhtä terävänä. Koiraan tuntosarvet ovat selvästi kaksoiskampamaiset. Naaraan takaruumiin kärjessä on valtava, tummanharmaiden karvojen muodostama tupsu. Siipiväli koiraalla 29–33 mm ja naaralla 33–39 mm.[1][2]
Aikuinen tunturikehrääjä muistuttaa koivukehrääjää (Eriogaster lanestris), toukka erityisesti pihlajakehrääjää (Trichiura crataegi).
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunturikehrääjän levinneisyys maailmassa rajoittuu kahdelle alueelle Euroopassa. Sitä tavataan ainoastaan Alpeilla sekä Ruotsin ja Norjan tunturialueella, pääasiassa Jotunheimenista Härjedaleniin. Siitä on kuitenkin tehty vuonna 1996 havainto Pohjois-Ruotsissa lähellä Kiirunaa, joten elinalue saattaa ulottua pitemmällekin pohjoiseen. Esiintymiseltään se on paikallinen.[2] Aikuiset perhoset lentävät varhain keväällä, toukokuun alusta toukokuun lopulle, mutta varsinkaan pohjoisempana lentoajan ääripäitä ei tunneta. Ilmeisesti tarkka aika riippuu lumen sulamisesta.[2]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunturiolosuhteisiin sopeutunut perhonen, joka elää tunturin koivuvyöhykkeen soilla sekä niiden ympäristöissä. Perhosten lento alkaa illan hämärtymisestä, mutta on varsin lyhyt; Alpeilla lento yhden illan aikana kestää harvoin yli 30 minuuttia. Lisäksi koiraat aloittavat lennon vain jos ilman lämpötila hämärän laskeutuessa on yli +4 °C. Molemmat sukupuolet tulevat valolle, mutta Pohjois-Skandinavian valoisassa yössä valopyynti ei onnistu, mikä vaikeuttaa suuresti perhosen levinneisyyden tutkimista. Samasta syystä myös suurin osa lajin elintapoja koskevasta tiedosta on peräisin Alpeilla elävästä populaatiosta.[2]
Parittelu on hyvin nopea ja kestää vain 5–10 minuuttia. Paritellut naaras tuottaa noin 250 munaa, jotka se munii kahteen, vaivaiskoivun oksaa spiraalimaisesti kiertävään munaryhmään, joita peittämään jää tuppo naaraan takaruumiista irronneita karvoja. Munaryhmät sijaitsevat lähellä toisiaan. Naaras kuolee heti saatuaan muninnan päätökseen ja kuollut naaras on usein löydettävissä maasta läheltä munaryhmää. Säästä riippuen munat kuoriutuvat 3–7 viikkoa muninnasta ja toukat rakentavat heti kuoriuduttuaan kuoriutumispaikan ympärille yhteisen silkkisen toukkapesän, jonka suojassa ne elävät. Toukat käyvät pesän ulkopuolella syömässä ja lämmittelemässä auringonpaisteessa. Täysikasvuinen toukka vaeltaa pesältä jopa sadan metrin matkan etsien koteloitumispaikkaa ja koteloituu maanpinnan alle pyöreähkön, kovan kotelokopan sisään. Sopiva koteloitumispaikka kerää usein vuodesta toiseen suuren määrän toukkia. Kotelovaihe kestää usein kahdesta kolmeen vuotta, mikä selittänee suuret vaihtelut perhosten yksilömäärissä eri vuosina. Kuoriutumista ohjannee suurelta osin säätila, sillä riittävässä lämmössä perhoset kuoriutuvat alle viikon kuluttua lumen sulamisesta.[2]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukan pääasiallinen ravintokasvi on vaivaiskoivu (Betula nana), mutta se syö myös mustikkaa (Vaccinium myrtillus), juolukkaa (Vaccinium uliginosum), muutamia tunturialueen pajuja (Salix) sekä muurainta (Rubus chamaemorus).[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s.121–122.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- toukka (Arkistoitu – Internet Archive)
- lepidoptera.no (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)