Tukea antava psykoterapia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tukea antava psykoterapia eli supportiivinen psykoterapia on yleisnimitys psykoterapialle, joka keskittyy asiakkaan toimintatason ylläpitämiseen tai palauttamiseen.[1] Lähestyminen ei ole rajattu mihinkään yksittäiseen psykoterapiamuotoon.

Yleensä terve ihminen saattaa tarvita terapeuttista apua sietämättömässä elämänkriisissä. Akuutin kriisin hoitoon voi soveltua määräaikainen, elämänkriisin yli kantava tukea antava psykoterapia. Tämän jälkeen asiakas kykenee jälleen itse hallitsemaan psyykkistä tasapainoaan. [1]

Psykoottinen potilas voi tarvita parhaan mahdollisen psyykkisen tasapainon ylläpitämistä. Itsemurhavaarassa olevan asiakkaan kohdalla supportiivinen psykoterapia voi auttaa tuhoavien impulssien vastustamisessa. Vaikeissa depressioissa terapeuttista tukea saatetaan tarvita vuosikausia. Hoitotapaamisten määrää voidaan useasti harventaa jossain vaiheessa akuutin vaiheen jälkeen. [1]

Keskeisiä supportiivisen työn aihealueita ovat arkipäivän ongelmien ratkaisut, asuminen, työ ja talouden hoito. Yhtä tärkeitä ovat ajankohtaisten perheristiriitojen selvittely ja ikätyypillisten kehitysongelmien käsittely.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c S. Luhtasaari: Tukea antava (supportiivinen) psykoterapia 26.6.2010. terveyskirjasto.fi. Arkistoitu 13.7.2015. Viitattu 12.7.2015.