Tuhkakarvajalka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuhkakarvajalka
koiras
koiras
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Villakkaat Lymantriidae
Suku: Dicallomera
Laji: fascelina
Kaksiosainen nimi

Dicallomera fascelina
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Tuhkakarvajalka Commonsissa

Tuhkakarvajalka (Dicallomera fascelina) on harmaa, Suomessa harvinainen yöperhonen.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhkakarvajalka on harmaa yöperhonen, jonka naaras on selvästi koirasta kookkaampi. Siipien pohjaväri on vaaleanharmaa ja etusiipi on kauttaaltaan pienten mustien täplien kirjoma. Sisempi ja ulompi poikkiviiru erottuvat selvästi. Ne ovat varsinkin etureunastaan mustat ja niissä on oranssinruskeaa varjostumaa. Poikkiviirujen väliin jää tumma, reunaltaan vaalea keskitäplä. Takasiivet ovat vaaleanharmaat ja niissä on himmeä, tumma keskitäplä. Koiraan tuntosarvet ovat tuuhean kaksoiskampahampaiset. Naaraan tuntosarvet ovat ohuemmat, ruumis rotevampi ja siivet muodoltaan pitemmät ja kapeammat, kuin koiraalla. Pohjoisessa perhoset ovat pohjaväriltään tummemman harmaita. Karvajaloille tyypilliseen tapaan lepäävä perhonen pitää etummaista, tuuhean harmaakarvaista raajapariaan ojennettuna eteenpäin. Siipiväli on koiraalla 34–40 mm ja naaraalla 37–53 mm.[1][2][3]

Toukka muistuttaa melko paljon rämekarvajalan (Gynaephora selenitica) toukkaa. Se on musta ja kauttaaltaan valkoisten tai kellertävien karvojen peittämä. Selkäpuolella on viisi mustaa tuuheaa karvatupsua, jotka ovat sivuilta valkoiset. Pään molemmin puolin on lyhyet, eteenpäin suuntautuneet mustat tupsut ja toukan peräpäässä on pitkä ja tuuhea musta karvatupsu. Täysikasvuinen toukka on 40–45 mm pitkä.[3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhkakarvajalan levinneisyys ulottuu Keski- ja Pohjois-Euroopasta Venäjän poikki Itä-Siperiaan.[3] Suomessa sitä tavataan paikoittaisena koko maassa, joskin laji on selvästi yleisempi etelä- ja keskiosissa. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesä-heinäkuun vaihteesta elokuun alkuun.[4]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhkakarvajalka viihtyy sekä kosteilla että kuivilla avoimilla paikoilla ja saattaa olla hyvinkin runsaslukuinen. Koiraat aloittavat lennon yleensä vasta puolen yön aikoihin tai aamuyöllä, mutta naaraat lähtevät liikkeelle jo illan tullen. Koiraat tulevat valolle, naaraat hyvin harvoin. Aikuinen perhonen on lyhytikäinen eikä nauti ravintoa.[3]

Naaras munii 150–200 munaa muutaman kymmenen munan ryhmiksi oksille. Munarykelmään tarttuu tummanharmaata karvaa naaraan takaruumiin kärjen tupsusta. Nuoret toukat elävät ryhminä ja talvehtivat. Keväällä toukat itsenäistyvät ja syövät ravintokasviaan ympäri vuorokauden. Helpoimmin toukkia löytää alkukesästä öisin. Toukat ovat täysikasvuisia kesäkuun alkupuolella ja pohjoisimmilla elinalueillaan saattavat talvehtia vielä uudelleen ennen koteloitumistaan. Kotelo on läpikuultavan ja toukkakarvoilla suojatun kotelokopan sisällä maassa tai kasvin varrella.[3]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka on monilla lehtipuilla ja varvuilla elävä polyfagi.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  2. UK Moths (englanniksi)
  3. a b c d e f Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 438–439
  4. Perhoswiki[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]