Tuhkahanhi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuhkahanhi
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Cereopsis
Laji: novaehollandiae
Kaksiosainen nimi

Cereopsis novaehollandiae
Latham, 1801[1]

Katso myös

  Tuhkahanhi Wikispeciesissä
  Tuhkahanhi Commonsissa

Cereopsis novaehollandiae

Tuhkahanhi (Cereopsis novaehollandiae)[2] on australialainen sorsalintu.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhkahanhi on 75–100 cm pitkä. Sen höyhenpuku on himmeänharmaa, ja sen siipi- ja pyrstösulkien kärjet ovat mustat.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhkahanhea tavataan luonnonvaraisena Australian eteläosissa. Lisäksi sitä on istutettu Uuteen-Seelantiin. Lajin kannaksi arvioidaan 16 000–18 000 yksilöä, ja sen kannankehitys on vakaa. Tuhkahanhi on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhkahanhi elää rannikolla ja sen lähisaarilla, mutta voi vierailla kaukanakin sisämaassa. Sitä tavataan usein pienissä parvissa.[3]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhkahanhi pesii touko–syyskuussa. Se tekee pesänsä kasvinosista ja vuoraa sen höyhenillä. Naaras munii 4–7 kermanvalkeaa munaa, ja hautoo niitä kuusi viikkoa. Tuhkahanhet voivat olla pesimäaikaan hyvin aggressiivisia tunkeilijoita kohtaan.[3]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhkahanhi käyttää ravinnokseen pääasiassa ruohoja ja yrttejä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BirdLife International: Cereopsis novaehollandiae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  2. Väisänen, R. A.; Högmander, H.; Björklund, H.; Hänninen, L.; Lammin-Soila, M.; Lokki, J. & Rauste, V.: Maailman lintujen suomenkieliset nimet. 2., uudistettu painos. Helsinki: BirdLife Suomi ry, 2006. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c d Cape Barren Goose reptilepark.com.au. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 12.10.2013. (englanniksi)