Triviaalinimi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Triviaalinimi on alkuaineesta tai yhdisteestä käytetty nimi, jota ei ole muodostettu epäorgaanisten tai orgaanisten systemaattisten nimeämisperusteiden mukaisesti. Se ei siis anna tietoa kemiallisesta rakenteesta. Esimerkkejä yleisesti käytetyistä triviaalinimistä ovat vesi, etikkahappo, sooda ja glukoosi. IUPAC suosittelee systemaattisten nimien käyttöä, mutta sallii myös vakiintuneiden triviaalinimien käytön.[1][2][3]

Useat triviaalinimet ovat peräisin kemian kehityksen varhaisvaiheista, kuten alkemiasta. Perusteina ovat olleet yhdisteiden eristys luonnosta, kuten etikkahappo viinietikasta, tai ominaisuudet kuten kreikan makeaa tarkoittavasta sanasta glykýs johdettu glukoosi. Nimi on voitu antaa myös aineen ominaisuuksia tutkineiden tieteilijöiden mukaan. Esimerkkinä natriumsulfaatti, jota kutsutaan myös Glauber-suolaksi Johann Glauberin mukaan. Triviaalinimet on siis tällöin annettu ennen kuin yhdisteen kemiallisesta rakenteesta on ollut tietoa. Systemaattisen nimistön perusteet on myös kehitetty näiden triviaalinimien antamisen jälkeen. Alkuaineista käytetään niiden triviaalinimiä, ja systemaattisia nimiä annetaan vain uusille systeettisesti tuotetuille alkuaineille ja nekin usein korvataan triviaalinimillä alkuaineen hyväksymisen jälkeen.[1][2][3][4][5][6][7]

Triviaalinimiä käytetään edelleen niiden pitkän historian vuoksi ja, koska ne ovat usein yksinkertaisempia kuin systemaattiset nimet.[2][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Warren H. Powell: "Nomenclature", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Vol. 36, s. 100
  2. a b c Jeffery Leigh: Systematic and Trivial Nomenclature. Chemistry International, 2012, 34. vsk, nro 5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.9.2023. (englanniksi)
  3. a b J.L. Jain, Sunjay Jain & Nitin Jain: Dictionary of Biochemistry, s. 1265, 1327. S. Chand Publishing, 2012. ISBN 81-219-3907-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.9.2023). (englanniksi)
  4. Christopher G. Morris: Academic Press dictionary of science and technology, s. 2268. Academic Press, 1992. ISBN 0-12-200400-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.9.2023). (englanniksi)
  5. Robert A. Lewis: Hawley's Condensed Chemical Dictionary, s. 1390. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 978-1-1192-6784-3. (englanniksi)
  6. G.C. Gerrans, P. Hartmann-Petersen, Rasmus Hartmann-Petersen: Sasol Encyclopaedia of Science and Technology, s. 271. New Africa Books, 2007. ISBN 978-1-86928-384-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.9.2023). (englanniksi)
  7. a b Peter A. S. Smith: Trivial Names for Chemical Substances. Journal of Chemical Education, 1992, 69. vsk, nro 11, s. 877–878. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.9.2023. (englanniksi)