Pikkuapila
| Pikkuapila | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Alaheimo: | Faboideae |
| Suku: | Apilat Trifolium |
| Laji: | dubium |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Pikkuapila (Trifolium dubium, syn. T. filiforme, T. minus, T. procumbens ssp. filiforme, Chryaspis dubia) on pienikokoinen, eurooppalainen apilalaji.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksivuotinen pikkupila kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Ohut varsi on rento tai pysty ja karvainen. Lehdet ovat kolmisormisia. Lehdykät ovat 0,6–1 cm pitkiä ja vastapuikeita, ainoastaan keskilehdykkä on ruodillinen. Korvakkeet ovat lehtiruodin pituisia ja pitkälti ruodin kanssa yhdiskasvuisia. Pienikokoinen kukinto on harsuhko ja 3–15-kukkainen. Kukinnon perä on sen tukilehteä pitempi. Vaaleankeltaisesta kellanruskeaksi muuttuva teriö on tyveltä yhdislehtinen. Kukan purje on poimuton. Pikkuapila kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Siemenet kypsyvät verhiön sisään jäävässä palossa.[1]
Pikkuapila muistuttaa jonkin verran toista pienikokoista apilalajia, rentoapilaa (T. campestre).[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkuapilan päälevinneisyysalue ulottuu Pyreneiden niemimaalta Länsi-Romaniaan ja -Ukrainaan, etelässä Keski-Italiaan ja Pohjois-Kreikkaan sekä pohjoisessa Britteinsaarille sekä Etelä-Norjaan ja -Ruotsiin. Satunnaisemmin lajia tavataan Turkissa, Keski-Ruotsissa, Etelä- ja Keski-Suomessa, Etelä-Baltiassa, Länsi-Venäjällä ja Marokossa. Laji on levinnyt ihmisen mukana laajalle alueelle Pohjois-Amerikkaan, varsinkin mantereen itärannikolle.[2] Suomessa pikkuapila on uustulokas, joka on Suomessa vakiintunut ainoastaan Ahvenanmaalle. Muualta maasta lajia tavattiin aikaisemmin lähinnä satamakaupungeissa laivojen mukana tulleena tulokkaana. Nykyään sitä saattaa tavata nurmikoilta varsinkin eteläisimmästä Suomesta.[1][3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkuapilaa tavataan Suomessa satamien lastaus- ja painolastipaikoilla sekä kylvönurmikoilla.[1] Päälevinneisyysalueellaan laji kasvaa avoimilla paikoilla, kuten niityillä, laidunmailla, rinteillä ja pientareilla.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 288.
- ↑ a b c Den virtuella floran: Trådklöver (Trifolium dubium) (myös levinneisyyskartat) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 18.4.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Pikkuapilan (Trifolium dubium) levinneisyys Suomessa Viitattu 16.10.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Lajitietokeskus: Pikkuapila (Trifolium dubium)
- Kasviatlas 2021: Pikkuapilan (Trifolium dubium) levinneisyys Suomessa.
- LuontoPortti: Pikkuapila (Trifolium dubium)
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Trifolium dubium (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Trifolium dubium (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Trifolium dubium (englanniksi)
- Flora of China: Trifolium dubium (englanniksi)
|