HMS Adamant (1780)
| HMS Adamant | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Peter Baker, Liverpool |
| Kölinlasku | 6. syyskuuta 1777 |
| Laskettu vesille | 24. tammikuuta 1780 |
| Palveluskäyttöön | marraskuu 1779 |
| Poistui palveluskäytöstä | romutettu kesäkuussa 1814 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 059 63/94 bm |
| Pituus |
44,58 m (tykkikansi) 36,58 m (köli) |
| Leveys | 12,42 m |
| Syväys | 5,37 m |
| Koneteho | purjeet |
| Miehistöä | 350 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
alakansi: 22 × 24 naulan yläkansi: 22 × 12 naulan puolikansi: 4 × 6 naulan etukansi: 2 × 6 naulan tykkiä |
HMS Adamant oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1780 vesillelaskettu 50-tykkinen Portland-luokan neljännen luokan alus (fregatti) Yhdysvaltain vapaussodassa, Ranskan vallankumoussodissa ja Napoleonin sodissa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Portland-luokka (fregatti)
Alus tilattiin 13. marraskuuta 1776 Liverpoolista Peter Bakerilta, missä köli laskettiin 6. syyskuuta 1777. Se laskettiin vesille 24. tammikuuta 1780 ja valmistui 12. elokuuta Plymouthissa. Valmistuskustannukset olivat 16 313 puntaa 13 shillinkiä ja 10 pennyä tai 27 497 puntaa ja 3 shillinkiä sisältäen varustamisen.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus otettiin palvelukseen marraskuussa 1779 päällikkönään Gideon Johnstone. Se lähti 13. elokuuta 1780 Pohjois-Amerikkaan. Alus oli 16. maaliskuuta 1781 vara-amiraali Mariot Arbuthnothin laivastossa Cape Henryn taistelussa ja 5. syyskuuta Chesapeakenlahden taistelussa. Johnstone luovutti helmikuussa 1782 aluksen päällikkyyden David Gravesille. Joulukuussa alus palasi saattueen mukana Britteinsaarille. Se poistettiin palveluksesta huhtikuussa 1783 ja siirrettiin telakalle, missä se oli toukokuusta syyskuuhun.[1]
Alus palautettiin palvelukseen kesäkuussa 1783 päällikkönään William Kelly. Se lähti varustamisen päätyttyä 22. marraskuuta Leewardsaarille, jossa se oli kolme vuotta amiraali Sir Richard Hughesin lippulaivana. Alus poistettiin palveluksesta syyskuussa 1786, minkä jälkeen se siirrettiin modernisoitavaksi. Alus varustettiin elokuusta 1787 toukokuuhun 1789 Sheernessissä lippulaivaksi. Helmikuussa 1789 se palautettiin palvelukseen päällikkönään David Knox. Amiraali Hughes nosti jälleen lippunsa aluksella, minkä jälkeen se lähti kesäkuussa Nova Scotiaan. Alus palasi kesäkuussa 1792 Britteinsaarille, missä se poistettiin palveluksesta. Alus varustettiin reserviin siirtoa varten Plymouthissa heinäkuussa.[2]
Huhtikuussa 1793 alus palautettiin palvelukseen päällikkönään William Bentinck, joka luovutti päällikkyyden kesäkuussa 1794 Henry d'Esterre Darbylle. Alus lähti 12. syyskuuta Leeward saarille. Se liitettiin 1796 Vanderputin laivastoon. Marraskuussa 1796 aluksen päällikkyyden vastaanotti Henry Warre.[3]
Maaliskuussa 1797 aluksen päälliköksi tuli William Hotham. Toukokuussa aluksen miehistö nousi kapinaan Noressa nostaen kapinalipun aluksella. Syyskuussa aluksen tilapäisenä päällikkönä oli William Mitchell.[3]
Alus osallistui 11. lokakuuta 1797 Camperdownin taisteluun, mutta ei kärsinyt tappioita. Seuraavana vuonna se liitettiin Kanaalin laivastoon. Lokakuussa alus suojasi saattueen Hyväntoivonniemelle. Adamant ja HMS Tremendous miehittivät 11. joulukuuta 1799 veneensä ja lähettivät ne tuhoamaan Ranskan laivaston 36-tykkisen fregatin La Preneusen lähellä Port Louisia Ile de Francella.[3]
Toukokuussa 1803 alus siirrettiin Chathamissa telakalle, mistä se vapautui elokuussa 1804. Alus oli palautettu palvelukseen kesäkuussa päällikkönään George Burlton. Aluksen miehistö valtasi 13. huhtikuuta 1805 HMS Inflexiblen kanssa 4-tykkisen kaapparin L'Alertin. Lokakuussa päällikkyyden vastaanotti John Stiles.[3]
Alus suojasi 1806 saattueen Itä-Intiaan. Se valtasi 6. toukokuuta 1806 Hyväntoivonniemen edustalla espanjalaisen 26-tykkisen kaapparin Nuestra Señora de los Doloresin (eli La Raparadora) ja 17. kesäkuuta 1807 Jamaikalla 1-tykkisen La Bueno Unionin. Lokakuussa aluksen päällikkyyden vastaanotti Micaiah Macbon, jonka alaisuudessa alus oli 1808 Jamaikan asemalla.[3]
Alus muutettiin huhtikuusta heinäkuuhun 1809 Chathamissa vastaanottoalukseksi Leithiin. Se palautettiin palvelukseen toukokuussa 1809 päällikkönään John Sykes, jonka alaisuudessa alus osallistui elokuussa Scheldtin operaatioihin. Aluksen päälliköksi tuli elokuussa 1810 Matthew Buckle, jolloin kontra-amiraali William Otway nosti lippunsa aluksella. Alus aloitti samalla Leithin vastaanottoaluksena. Se siirrettiin 1814 Sheernessissä reserviin ja romutettiin kesäkuussa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1714-1792 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2007. ISBN 978-1-84415-700-6. (englanniksi)