Ero sivun ”Eduntasoitus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
lisätty esimerkki |
p muutama sana |
||
| Rivi 11: | Rivi 11: | ||
''Vahingonkorvausta työansion menetyksestä määrättäessä otettiin vähennyksenä huomioon työntekijälle työllisyyslain nojalla maksettu työttömyyskorvaus.''<ref>Korkeimman oikeuden tuomio KKO:1978-II-45 http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1978/19780045t</ref> |
''Vahingonkorvausta työansion menetyksestä määrättäessä otettiin vähennyksenä huomioon työntekijälle työllisyyslain nojalla maksettu työttömyyskorvaus.''<ref>Korkeimman oikeuden tuomio KKO:1978-II-45 http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1978/19780045t</ref> |
||
Tapauksessa työnantaja, joka oli irtisanonut useita työntekijöitä, tuomittiin |
Tapauksessa työnantaja, joka oli laittomasti irtisanonut useita työntekijöitä, tuomittiin maksamaan irtisanotuille työntekijöille vahingonkorvausta työansion menetyksestä. Kun työntekijät olivat saaneet työttömyysajaltaan työttömyyskorvausta, tämä korvauksen määrä vähennettiin työnantajan maksamasta vahingonkorvauksesta. Ilman tätä eduntasoitusta työntekijät olisivat saaneet enemmän rahaa työttömyysajaltaan kuin jos olisivat edelleen olleet työsuhteessa ja saaneet normaalia palkkaa. Tällä tavalla työntekijät eivät rikastumiskiellon takia hyötyneet irtisanomisista verrattuna esimerkiksi työnantajan palveluksessa jatkaneisiin. Tuomio on vuodelta 1978, mutta periaate on yhä voimassa. |
||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 19. tammikuuta 2011 kello 15.32
Eduntasoitus, toiselta nimeltään rikastumiskielto, on vahingonkorvauksen suuruuden määrittämiseen liittyvä toimenpide, jossa vahingon määrästä vähennetään korvauksen saajalle vahingosta koitunut hyöty tai vahingolta säästyneen omaisuuden arvo. Vahingonkorvauksen saamisen ei tulisi johtaa liialliseen hyvitykseen niin, että vahingonkärsijä olisi korvauksen jälkeen paremmassa asemassa kuin ennen vahinkotapahtumaa.[1] Korvaus ei toisin sanoen saa muodostua todellista vahinkoa suuremmaksi. Usein esimerkiksi vahingoittuneella esineellä on määriteltävissä oleva arvo (käyttöarvo, myyntiarvo tai tuottoarvo), joka voidaan vähentää esineen jälleenhankintakustannuksista. Eduntasoitus on latinaksi compensatio lucri cum damno, joka on asiasta yleisesti käytetty nimitys.[2][3]
Vahingon kärsinyt saattaa vahingonkorvauksen ohella saada muuta korvausta, joka yleensä on vakuutuskorvaus. Eri korvaukset pyritään yhteensovittamaan niin, ettei niiden summa ylitä korvattavan vahingon määrää. Rikastumiskiellon vuoksi vahingonkorvausvelvollisuus rajoittuu tällöin koskemaan vakuutuksen omavastuuosuuden määrää.[1] Eduntasoitusta käytetään myös korvattaessa viranomaisen päätöksen aiheuttamia vahinkoja. Esimerkiksi lunastuskorvaus on eräs tällaisen pakkotoimikorvauksen laji.[4]
Vahingonkorvausvaatimus saattaa olla ennenaikainen, jos eduntasoituksen vaikutusta ei vielä kyetä ottamaan huomioon. [1]
Esimerkki
Vahingonkorvausta työansion menetyksestä määrättäessä otettiin vähennyksenä huomioon työntekijälle työllisyyslain nojalla maksettu työttömyyskorvaus.[5]
Tapauksessa työnantaja, joka oli laittomasti irtisanonut useita työntekijöitä, tuomittiin maksamaan irtisanotuille työntekijöille vahingonkorvausta työansion menetyksestä. Kun työntekijät olivat saaneet työttömyysajaltaan työttömyyskorvausta, tämä korvauksen määrä vähennettiin työnantajan maksamasta vahingonkorvauksesta. Ilman tätä eduntasoitusta työntekijät olisivat saaneet enemmän rahaa työttömyysajaltaan kuin jos olisivat edelleen olleet työsuhteessa ja saaneet normaalia palkkaa. Tällä tavalla työntekijät eivät rikastumiskiellon takia hyötyneet irtisanomisista verrattuna esimerkiksi työnantajan palveluksessa jatkaneisiin. Tuomio on vuodelta 1978, mutta periaate on yhä voimassa.
Lähteet
- ↑ a b c Hemmo, Mika: Vahingonkorvausoikeus, s. 204. Helsinki: WSOYpro, 2005. ISBN 951-0-30816-1.
- ↑ Otavan iso tietosanakirja. Otava 1960–1965.
- ↑ Suomalainen tietosanakirja. Weilin+Göös 1989–1993.
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica. Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palsta 83 ja osa II palsta 443.
- ↑ Korkeimman oikeuden tuomio KKO:1978-II-45 http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1978/19780045t