Ero sivun ”Kadenssi (musiikki)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Anr (keskustelu | muokkaukset) p w suoristus |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 11: | Rivi 11: | ||
#''Harhakadenssi'': dominanttisointua seuraa jokin muu kuin toonika (yleisimmin subdominantti) |
#''Harhakadenssi'': dominanttisointua seuraa jokin muu kuin toonika (yleisimmin subdominantti) |
||
'''Kadenssiksi''' ([[Italian kieli|ital.]] ''Cadenza'') nimitetään myös [[konsertto|konserton]] |
'''Kadenssiksi''' ([[Italian kieli|ital.]] ''Cadenza'') nimitetään myös [[konsertto|konserton]] (usein nopeiden) osien loppupuolelle sijoittuvaa soitinsooloa, jossa on perinteisesti käsitelty virtuoottisesti kappaleen temaattista materiaalia. Alun perin kadenssit ovat olleet solistien itsensä improvisoimia, nykyään vapaa kadenssi on harvinainen kirjoitettujen kadenssien ollessa orgaaninen osa sävellystä. |
||
Versio 29. maaliskuuta 2006 kello 11.27
Kadenssi (lat. cadentia, putoaminen) tai lopuke on erityinen joukko intervalleja tai sointuja musiikillisen fraasin, osan tai teoksen lopussa. Kadenssit antavat fraaseille selkeän päätökset, joka ilmaisee kuulijalle päättyykö vai jatkuuko teos edelleen. Kadensseja kutsutaan vahvoiksi tai heikoiksi sen perusteella miten lopullisen vaikutelman ne luovat. Kaikista vahvin kadenssi on täydellinen autenttinen kadenssi.
Perinteisessä tonaalisessa musiikissa on tunnistettavissa seuraavat kadenssityypit:
- Autenttinen kadenssi: siirtymä V-I
- täydellinen autenntinen kadenssi: V-I siirtymä siten, että soinnut ovat perusmuodossa
- epätäydellinen autenttinen kadenssi: V-I siirtymä siten, että jokin tai useampi sointu on käännettynä.
- Puolikadenssi: dominanttisointua seuraa jokin muu kuin I asteen sointu (esimerkiksi V-VI)
- Plagaalinen kadenssi: Toonikaa edeltää subdominantti (IV - I)
- Harhakadenssi: dominanttisointua seuraa jokin muu kuin toonika (yleisimmin subdominantti)
Kadenssiksi (ital. Cadenza) nimitetään myös konserton (usein nopeiden) osien loppupuolelle sijoittuvaa soitinsooloa, jossa on perinteisesti käsitelty virtuoottisesti kappaleen temaattista materiaalia. Alun perin kadenssit ovat olleet solistien itsensä improvisoimia, nykyään vapaa kadenssi on harvinainen kirjoitettujen kadenssien ollessa orgaaninen osa sävellystä.