Ero sivun ”Koiran kylkiluut” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: hr:Dogrib |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Kansa |
|||
'''Tli Cho''' -intiaanit ("Koiran kylkiluut") eli '''dogribit''' tai ''Doné''-ihmiset ovat [[kanadan subarktisen alueen intiaanit|Kanadan subarktisella]] havumetsä-alueella eläviä [[na dene]]-ryhmän [[intiaanit|intiaaneja]]. He asuivat [[Suuri Karhujärvi|Suuren Karhujärven]] ja [[suuri Orjajärvi|Suuren Orjajärven]] väliseuduilla. |
|||
| nimi = Tuvalaiset |
|||
<ref>http://www.thecanadianencyclopedia.com/index.cfm?PgNm=TCE&Params=A1ARTA0009072</ref> |
|||
| lippu = |
|||
Alue on metsän ja tundran siirtymävyöhykettä, jolla kasvaa epäyhtenäistä havumetsää, ja alueen ikirouta on epäyhtenäinen, mutta laaja. |
|||
| lipun leveys = |
|||
Tli Chot eli dogribit elivät [[tundra]][[karibu]]n metsästyksellä, asuivat talvet metsissä ja siirtyivät karibun mukana tundralle keväällä. Ruokaa saatiin myös hirvistä ja jäniksistä sekä kalastaen<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.thecanadianencyclopedia.com/index.cfm?PgNm=TCE&Params=A1ARTA0002332| Nimeke =dogrib | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu =The Canadian Encylopedia | |
|||
| lipun selite = |
|||
Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli = }} </ref>. Perheet siirtyivät helposti laajennetun sukulaisuuden turvin ryhmästä toiseen. Turkiskauppa alkoi alueella 1800-luvun alussa. [[Keltaveitset]] hyökkäsivät dogribien kimppuun näihin aikoihin. |
|||
| kuvat =[[kuva:I-TliCho-flag-new.gif|250px]] |
|||
| kuvien selite = Koiran kylkiluiden lippu. Lipun teltat kuvastavat Behchokõn, Whatìn, Gamètìn ja Wekweètìn koiran kylkiluita. |
|||
| kokonaismäärä = |
|||
| alue1 = {{Kanada}} |
|||
| määrä1 = |
|||
| viite1 = |
|||
| kielet = [[koiran kylkiluun kieli|koiran kylkiluu]], [[englannin kieli|englanti]] |
|||
| uskonnot = [[katolilaisuus]] |
|||
| sukulaiskansat = |
|||
| huomautukset = |
|||
}} |
|||
'''Koiran kylkiluut''' ({{k-en|Dogrib}}, {{k-fr|Côtes de Chien}}) ovat [[intiaanit|intiaanikansa]] [[Kanada]]n [[Luoteisterritoriot|Luoteisterritorioissa]], joiden perinteiset asuinalueet ulottuvat [[Iso Karhujärvi|Ison Karhujärven]] etelärannikolta [[Iso Oravajärvi|Ison Oravajärven]] North Arm-lahden rannoille.<ref name="Virrankoski 1994">{{Kirjaviite | Tekijä = Pentti Virrankoski | Nimeke = Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit | Vuosi = 1994 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Tunniste = ISBN 951-717-788-7 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 20.10.2010 | Kieli = }}</ref> Heitä on arviolta 3 220 ja suuri osa heistä, 2 110 henkilöä, puhuu edelleen [[koiran kylkiluun kieli|koiran kylkiluun kieltä]], joka kuuluu [[Athabasca-kielet|ahabasca-kieliin]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ethnologue.com/show_language.asp?code=dgr | Nimeke = Dogrib - A language of Canada | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Ethnologue | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 20.10.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref>. Koirien kylkiluiden nimitys tulee tarusta, jonka mukaan he polveutuivat mieheksi muuttuvasta koirasta. Sama tarina on tosin yleinen muillakin alueen intiaaneilla. |
|||
==Historia== |
|||
[[kuva:Dogrib_tipis.jpg|220px|thumb|vasen|Koiran kylkiluiden kotia vuodelta 1907.]] |
|||
Koiran kylkiluut olivat aikoinaan [[Ojibwayt|ojibwayiden]] ja [[Keltaveitset|keltaveisten]] vihollisia. Koiran kylkiluut voittivat keltaveitset vuonna 1823 jota seurasi vuonna 1830 solmittu rauha. Keltaveitset vetäytyivät etelään ja koiran kylkiluut asettuivat heidän alueilleen osan keltaveitsistä sulautuen heihin. Vuonna 1859 ensimmäiset koiran kylkiluut kastettiin kristinuskoon katolilaisten lähetyssaarnaajien toimesta. Koitran kylkiluita oli vuonna 1825 760, mutta määrä laski vuoteen 1881 mennessä 620:neen. 1900-luvulla heidän määränsä on ollut nousussa.<ref name="Virrankoski 1994" /> Vuonna 2005 koiran kylkiluut saivat itsehallinnon 39 000 km2 suruisella alueella. Sopimus on ensimmäinen laatuaan Kanadan Luoteisterritorioissa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tlicho.ca/tlichogoverment/ourstory | Nimeke = The Tåîchô Agreement | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Tåîchô Government | Viitattu = 20.10.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref> |
|||
==Kulttuuri== |
|||
===Elinkeinot=== |
|||
Koiran kylkiluut elättivät itsensä perinteisesti [[karibu]]n metsästyksellä, jota harjoitettiin heidän alueensa pohjoisosien tundralla. Muita tärkeitä ravinnonlähteitä olivat kalat, joista tärkeimpiä olivat [[siika]] ja [[taimen]]. Vielä nykyäänkin suuri osa koiran kylkiluista elättää itsensä karibun ja erillaisten turkiseläinten metsästyksellä.<ref name="Virrankoski 1994" /> |
|||
===Asuminen ja perhe=== |
|||
Koiran kylkiluutv asuivat kartiomaisissa peurannahalla verhotuissa kodissa, Erityisen kylminä talvina saatettiin myös asua satulakaton muotoisissa hirsimajoissa. Vanhat tai raihnaat henkilöt saatettiin jättää heitteille, mutta lapsien kohdalla heitteillejättö ei ollut yleistä. Perheen sisällä sisaren ja veljen tuli ujostella toisiaan ja he eivät esimerkiksi katsoneet toisiaan silmiin tai pilailleet keskenään. Naisien asema oli joihinkin muihin intiaaniryhmioin nähden hyvä.<ref name="Virrankoski 1994" /> |
|||
== Viitteet == |
== Viitteet == |
||
Versio 20. lokakuuta 2010 kello 12.55
| Tuvalaiset | ||||
|---|---|---|---|---|
 |
||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
| Kielet | koiran kylkiluu, englanti | |||
| Uskonnot | katolilaisuus | |||
Koiran kylkiluut (engl. Dogrib, ransk. Côtes de Chien) ovat intiaanikansa Kanadan Luoteisterritorioissa, joiden perinteiset asuinalueet ulottuvat Ison Karhujärven etelärannikolta Ison Oravajärven North Arm-lahden rannoille.[1] Heitä on arviolta 3 220 ja suuri osa heistä, 2 110 henkilöä, puhuu edelleen koiran kylkiluun kieltä, joka kuuluu ahabasca-kieliin[2]. Koirien kylkiluiden nimitys tulee tarusta, jonka mukaan he polveutuivat mieheksi muuttuvasta koirasta. Sama tarina on tosin yleinen muillakin alueen intiaaneilla.
Historia
Koiran kylkiluut olivat aikoinaan ojibwayiden ja keltaveisten vihollisia. Koiran kylkiluut voittivat keltaveitset vuonna 1823 jota seurasi vuonna 1830 solmittu rauha. Keltaveitset vetäytyivät etelään ja koiran kylkiluut asettuivat heidän alueilleen osan keltaveitsistä sulautuen heihin. Vuonna 1859 ensimmäiset koiran kylkiluut kastettiin kristinuskoon katolilaisten lähetyssaarnaajien toimesta. Koitran kylkiluita oli vuonna 1825 760, mutta määrä laski vuoteen 1881 mennessä 620:neen. 1900-luvulla heidän määränsä on ollut nousussa.[1] Vuonna 2005 koiran kylkiluut saivat itsehallinnon 39 000 km2 suruisella alueella. Sopimus on ensimmäinen laatuaan Kanadan Luoteisterritorioissa.[3]
Kulttuuri
Elinkeinot
Koiran kylkiluut elättivät itsensä perinteisesti karibun metsästyksellä, jota harjoitettiin heidän alueensa pohjoisosien tundralla. Muita tärkeitä ravinnonlähteitä olivat kalat, joista tärkeimpiä olivat siika ja taimen. Vielä nykyäänkin suuri osa koiran kylkiluista elättää itsensä karibun ja erillaisten turkiseläinten metsästyksellä.[1]
Asuminen ja perhe
Koiran kylkiluutv asuivat kartiomaisissa peurannahalla verhotuissa kodissa, Erityisen kylminä talvina saatettiin myös asua satulakaton muotoisissa hirsimajoissa. Vanhat tai raihnaat henkilöt saatettiin jättää heitteille, mutta lapsien kohdalla heitteillejättö ei ollut yleistä. Perheen sisällä sisaren ja veljen tuli ujostella toisiaan ja he eivät esimerkiksi katsoneet toisiaan silmiin tai pilailleet keskenään. Naisien asema oli joihinkin muihin intiaaniryhmioin nähden hyvä.[1]
Viitteet
- ↑ a b c d Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994. ISBN 951-717-788-7.
- ↑ Dogrib - A language of Canada Ethnologue. Viitattu 20.10.2010. (englanniksi)
- ↑ The Tåîchô Agreement Tåîchô Government. Viitattu 20.10.2010. (englanniksi)