Mäntän–Vilppulan rautatie

Mäntän–Vilppulan rautatie oli julkista liikennettä harjoittanut raideleveydeltään 600 mm:n kapearaiteinen rautatie, jonka perustaja oli G. A. Serlachius. 8 km pitkällä radalla oli yleistä liikennettä vuosina 1896–1930. Radalla tallien yhteydessä kääntöpöytä ja Vilppulassa kolmioraide.

Rata rakennettiin hoitamaan Serlachiuksen Mäntän tehtaiden liikennettä. Rata oli Suomen ensimmäinen lajissaan, se aloitti liikenteen hiukan yli puoli vuotta ennen kuin Jokioisten rautatie. Mäntän kapearadalla ei ollut koskaan moottorikalustoa. Kuljetustarpeen kasvu aiheutti lopulta sen, että koko rata muutettiin leveäraiteiseksi ja liikenne siirtyi VR:lle.

Mänttä–Vilppulassa on ajettu kiskobussiliikenteen avaamista radalle. Rataa ei kuitenkaan ainakaan lähivuosina avata matkustajaliikenteelle. Ratahallintokeskus suunnittelee tekevänsä osuudelle vain tavaraliikenteelle välttämättömiä korjauksia eikä siis henkilöliikenteen edellyttämiä pysäkkejä ja turvalaitteita.

Kalusto

Veturit

Höyryvetureita oli yhteensä viisi: n:o 1 Krauss 3642/1897, 0-4-2WT(“Liisa“), n:o 2 Krauss 3900/1898, 0-4-2WT (“Pekka“), n:o 3 Tampella 211/1913, 0-6-2T (“Iso-Musta“), n:o 4 Baldwin 16113/1898, 0-4-2ST (“Amerikaanari“,ex-UR2) ja n:o 5, Orenstein & Koppel 6685/1920, 0-6-0T (“Mörssäri“).

Kapearaideliikenne jatkui tehtaiden sisäisenä, loppuun asti höyryvoimaisena aina vuoteen 1955 asti. Viimeisinä liikenteessä olivat veturit 1, 2 ja 5. Viimeisen purkujunan veti mahtavin radan vetureista, raakavoimainen Mörssäri.

Näistä vetureista ei yksikään kelvannut sotakorvauksena eikä valitettavasti myöskään säilynyt, muukin kapearaideajan kalusto ja rakennukset ovat hävinneet kokonaan, viimeksi Mäntän asema, joka purettiin 1980-luvulla oltuaan loppuaikansa SPR:n paikallisosaston kerhotilana, kunnes paloviranomaiset asettivat rakennuksen käyttökieltoon, minkä jälkeen edessä olikin purkutuomio.

Liikemerkki ja virkapuvut

Mäntän–Vilppulan rautatie eli MWR oli yksi niistä harvoista yksityisistä kapearaiteista, jolla oli oma tunnus. Itse asiassa yhtiöllä ehti olla kaksikin tunnusta: alun perin kirjainmonogrammi sekä vuodesta 1920 liikenteen loppuun yhtiön omasta, vielä nykyään käytetystä kotkatunnuksesta ja rautateiden laippapyörästä muodostettu tunnus.

Yhtiöllä olivat lisäksi ainakin alkuaikoina omat yhtiön kirjainmonogrammilla koristellut kullatut virkapuvunnapit, jotka hävisivät käytöstä Suomen itsenäistymisen aikoihin. Ilmeistä on, että niitä teetettiin vain yksi pienehkö erä, ja kun se loppui, lisää ei hankittu, vaan tyydyttiin VR:n malleihin. Näitä paria poikkeusta lukuun ottamatta virkapuvut olivat täysin VR:n mallisia.

Muuta

Yhtiön kalustosta, rakennuksista ja henkilökunnasta on säilynyt runsaasti korkealaatuisia kuvia, koska emoyhtiö kuvautti kaikkia näitä runsaasti, osittain tiedotusmielessä.

G. A. Serlachius Osakeyhtiö omisti myös lukuisia muita kapearaideratoja, mutta niillä ei harjoitettu julkista liikennettä. Niistä merkittävimmät olivat Kankaan tehtaiden 600 mm:n kapearadat.

Lähteet

• Bergström, Matti; Einola, Erkki; Kilpiö, Olavi (toimittajat): Kapeat kiskot. Suomen yleiselle liikenteelle avatut yksityiset kapearaiteiset rautatiet. Rautatiemuseoiden ja -harrastajien neuvottelukunta et al, 1993. ISBN 951-96543-1-3.