Arminius

Arminiuksen patsas Teutoburgin metsään rakennetussa muistomerkissä (1800-luku).

Teutoburgin metsä

Arminius (saks. Armen, väärin Hermann) (17 eaa.–21 jaa.) oli germaaniheimo keruskien päällikkö. Vuonna 9 jaa. Teutoburgin metsässä hän voitti roomalaisen Varuksen sotajoukot.

Roomalaisen historioitsijan Tacituksen mukaan Arminius oli keruskien päällikön Segimerin poika. Arminiuksesta tuli vuonna 4 Rooman armeijan keruskeista koottujen auxilia-joukkojen komentaja. Palvellessaan Rooman armeijassa Arminius oppi latinaa. Hän sai myös Rooman kansalaisuuden.

Noin vuosina 7–8 Arminius palasi takaisin kotimaahansa. Germanian roomalainen maaherra Publius Quintilius Varus oli aloittanut voimakkaan roomalaistamisen hallitsemillaan alueilla, ja hän pyrki laajentamaan Rooman valtapiiriä. Tämä nostatti useat germaaniheimot kapinaan, jonka johtoon Arminius nousi. Kapinan huipentumana oli kolmen roomalaisen legioonan täydellinen tuhoaminen Teutoburgin metsässä. Taistelun jälkeen roomalaiset tekivät useita rankaisuretkiä Reinin yli vuosina 14 jaa. - 16 jaa. sotapäällikkönsä Germanicuksen johdolla. Arminius lyötiin Weserjoen lähellä käydyssä taistelussa, mutta häntä ei onnistuttu kukistamaan täysin. Arminius halusi vahvistaa asemiaan tulevien yhteenottojen varalta ja pyrki solmimaan liiton markomannien kuninkaan Marbodin kanssa. Marbod kuitenkin kieltäytyi, ja vuonna 17 keruskit ja markomannit aloittivat sodan toisiaan vastaan.

Marbod joutui tappiolle, mutta Arminius joutui silti palaamaan kotiin, sillä tyytymättömyys häntä kohtaan oli kasvanut. Arminius murhattiin vuonna 21. Ilmeisesti surmatyön takana olivat hänen vaimonsa sukulaiset, jotka kannattivat yhteistyötä roomalaisten kanssa.

Arminiusta on joskus pidetty germaanien nationalismin luojana. Antiikin aikana ei kuitenkaan voitu puhua nationalismista nykymielessä, ja Arminius tuskin pyrki sinänsä tällaisiin tavoitteisiin.