CMOS-kenno

CMOS-kenno on digitaalikameroissa käytettävän valoherkän kennon tyyppi.

CMOS-kennot tulivat markkinoille 1998 CCD-kennojen vaihtoehdoksi, ja CMOS-kennojen käyttö on sen jälkeen pikkuhiljaa lisääntynyt ja syönyt markkinoita CCD-kennoilta sekä markkinoiden ala- että yläpäästä (kännykkäkamerat sekä digitaaliset järjestelmäkamerat), mutta kaikissa normaaleissa pienissä kuluttajille tarkoitetuissa digitaalikameroissa käytetään kuitenkin edelleen CCD-kennoa.

Perinteinen CCD-kenno oli yksinkertainen laite, jossa jokainen pikseli vain reagoi valoon ja talletti valon siihen aiheuttaman varauksen, ja varaus siirretään piirillä eteenpäin käsittelyä ja lukemista varten, ja mm. AD-muunnos tehdään erillisellä piirillä. Varauksen siirto pikseliltä eteenpäin kuluttaa verrattain paljon sähköä.

CMOS-kennossa sen sijaan jokaisessa pikselissä itsessään tehdään muunnos varauksesta jännitteeksi sekä signaalin vahvistus, jolloin varausta ei tarvitse siirtää kennopiirillä mihinkään, mistä johtuen CMOS-kennoilla päästään yleensä pienempään virrankulutukseen kuin CCD-kennoilla. Lisäksi mm. AD-muunnos tehdään CMOS-kennoilla yleensä itse kennopiirillä, jolloin CMOS-kennon kanssa tarvitaan kameraan vähemmän muita piirejä.

Tutkimustyö alkoi 1963 (RCA Sarnoff Labs). Nykyisin käytettävä kuvasensorityyppi kehitettiin 1990-luvun loppupuolella. CMOS-kennot ovat nopeampia ja halvempia kuin CCD-kennot. Ne kuluttavat virtaa noin 1/3 ... 1/10 CCD-kennon virrankulutuksesta.

Lähteet

• Digikameroiden kennotyyppien eroja